Kissatunika

Lainasin kirjastosta Mari Savion ja Kati Rapian Juju Erilainen lastenvaatekirjan. Ihastuin ikihyviksi kirjan simppeleihin kaavoihin, nopeisiin toteutustapoihin, kivoihin kuviin, kierrätysajatukseen ja hauskaan kerrontaan. Kirja pitää palauttaa huomenna kirjastoon ja monta hyvää mallia on vielä toteuttamatta. Toivottavasti kirja ei ole varauksessa, niin saan jatkaa hyvin alkanutta kankaiden kierrätysbuumiani.

Tytön huppumekko on tehty minun vanhasta, lähes käyttämättä jääneestä yöpaidastani. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jätin hihat pois. Meillä oltiin kasvettu ulos lähes kaikista tunikoista, niin saatiimpa yksi sopivan kokoinen tilalle. Tytöllä ei ollutkaan ennestään oikein mitään oranssia vaatekaapissaan.

Mä olen nyt jotenkin ihan hullaantunut tuohon kankaiden kierrätysajatukseen, enkä osaa selittää, miksi vanhoista kankaista ompeleminen tuntuu just nyt niin "puhdistavalta"! Ehkäpä vain siksi, että saa aikaan jotain uutta ja samalla käyttämättömät vaatekappaleet hyllyiltä pois notkumasta.

Kukahan vois laulun pussista vetää pois...?

Näillä laulu- ja lorupussilla ollaan leikitty ahkerasti! Tein ne näin. Kirjoitin tekstit tietokoneella ja käänsin ne kuvankäsittelyohjelmalla peilikuvaksi. Kuvat on osa Googlen kuvahausta etsittyjä ja osa itse Paintilla piirrettyjä. Lorut taas tuttuja lastenloruja. Sitten tulostin kuvat ja tekstit silitettävälle tulostusarkille ja silitin kiinni valkoiselle puuvillakankaalle. Pussien "korteista" tein pieniä tyynyjä laittamalla kankaiden väliin palasen levyvanua, että kestävät meidän perheen juniorinkin rypistelyjä. Kortit ompelin saumurilla kasaan ja kääntöaukon käsin. Laulu- ja lorupussileikkeihin on molempiin omat leikkilaulunsa, jotka laitoin muistutukseksi pussien kylkeen.

Mulla olis ihan hurja ompeluinnostus, mutta mun ompelukone tekee toivottoman huonoa tikkiä (niinkuin lähikuvista valitettavasti näkee...), enkä viitsisi viedä sitä huoltoon. Huolto kun luultavasti maksaisi enemmän, kuin koko koneen arvo on. Haluaisin niin kovasti uuden ja paremmilla ominaisuuksilla varustetun koneen, mutta tähän saumaan sitä ei nyt pysty hankkimaan. Onneksi vanha kunnon Singer-saumurini sentään toimii hienosti. Ehkä mä ompelen sitten pelkkkää trikoota :)

Ensi talvea varten

Yritän kerrankin ennakoida ja olla kaukaa viisas. Ei kuulu muuten tapoihini... Nyt kuitenkin kunnostauduin ja ennakoin ensi talvea aloittamalla neulomaan sukkia ja lapasia lasten käsiä ja jalkoja lämmittämään. Pojalle valmistuivat ensimmäisenä nämä.

Olen todella huono ostamaan tai tekemään lapsille vaatteita etukäteen. En osaa ennakoida lasten kasvua ja asiaa hankaloittaa vielä se, että meidän lapset eivät kulje pituuden kanssa minkään valtakunnan normaalikäyrillä, vaan ovat äitinsä tavoin melko hujoppeja. Tämä talvi on ollut kuitenkin poikkeus vaateostosten suhteen, sillä ostin kerrankin alennusmyynneistä välikausi- ja toppavaatetta ensi talven varalle. Löysin vielä oikein mieleisiä ja järkyttävän hyvään hintaan. Nyt vain jännitetään mahtuvatko sittenkään sitten kun pitäisi.

Tumput on neulottu Novitan Alpacan kerän lopusta, joka jäi jäljelle minun palmikkopipostani. Koristeeksi ompelin huovasta tähdet muutamalla pistolla. Sukkiin sopivasti lankaa jäi pojan villahousuista ja mallin bongasin muistaakseni jostain Novitan sukkalehdestä. En muista alkuperäistä lähdettä ja teinkin nuo sukat lähinnä muistikuvan perusteella. Kokeilin ensi kertaa tiimalasikantapäätä, mutta en ole tyytyväinen lopputulokseen. En saanut kavennuksiin ja lisäyksiin tarpeeksi siistiä jälkeä. Täytyy vielä harjoitella.

Huomiseksi on luvattu taas lumipyryä. Villavaatteille siis tilausta...