keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Almandiinin uutuskankaista ommeltua + Alekoodi

Sain jälleen kerran paketillisen Almandiinin syksyn uutuuskankaita. Tällä kertaa esittelen teille kaksi kangasta ja mitä olen niistä ommellut. Jemmassa odottelee vielä useampi toinen toistaan ihanampi kangas. Koska ompeluaikani on nykyisin niin kortilla ja valmista syntyy toivottaman hitaasti, halusin esitellä teille nämä valmiit työt ennen kuin kaikki kankaat on jo loppuunmyyty. Jos tämä japanilaisia kankaita Suomessa myyvä nettiputiikki ei ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa valikoimaan. Tarjolla on todella hyvälaatuisia ja poikkeuksellisen kauniita kankaita laaja valikoima.

Ensimmäisenä esittelen kankaan, joka ihastutti tämän syksyn uutuuskankaista minua ensinäkemältä eniten. Kyseessä on Ruusut ja Linnut -niminen puuvilla-pellava, jonka pohjasävynä on kaunis vedenvihreä. Kuosi tuo mieleeni englantilaiset puutarhat ja kello viiden teen. Niin kaunista, naisellista ja romanttista. Selvää oli, että tästä kankaasta tulisi jotain tyttärelleni. Kun kangas on itsessään näin kaunis, niin haluan pitää vaatteen mahdollisimman yksinkertaisena. Siispä simppeli A-linjainen hihaton mekko röyhelökoristeella. Yritin jättää mekkoon sen verran väljyyttä, että se menisi vielä ensi kesänä. Mietin pitkään tuota röyhelön materiaalia ja päädyin lopulta hakemaan Eurokankaasta sopivan suikaleen silkkiorganzaa. Kaistale on käännetty kaksinkerroin ja ommeltu "putkeksi". Tämän jälkeen käänsin putken oikein päin, silitin saumanvaran keskelle ja ompelin päihin pienet päärmeet. Lopuksi poimutin ja ompelin sauman kohdalta mekon etukappaleelle. Toivon kovasti, että röyhelö säilyisi pesuissa mahdollisimman rypyttömänä. Tuota röyhelöä on nimittäin melko mahdoton silittää. Saimme kuvattua mekon yhtenä alkusyksyn lämpimänä päivänä, ensimmäisten lehtien jo kellastuttua. Luimme mekon ompelemisen aikoihin lasten kanssa iltasatuna Frances Hodgson Burnettin Salaista puutarhaa. Eikö voisikin kuvitella tämän mekon juuri tuohon puutarhaan?




Seuraavana työn alle pääsi Flamingot -niminen puuvilla-pellava. Vaikka nyt mennäänkin kohti talvea, niin ompelin tyttärelle tästä kauniista kankaasta shortsit. Kaava on Ottobren housukaavasta 1/2013 Hike or bike lyhennetty. Ympärysmitassa on reilusti väljyyttä, että shortsit mahtuisivat vielä ensi kesänäkin. Ylimääräinen väljyys on kerätty takakappaleen vyötärökujaan kuminauhalla. Minusta näistä shortseista tuli oikein suloiset ja voihan näitä toki käyttää myös näin syksyllä sukkahousujen tai leggareiden kanssa. Taskupussit on ommeltu pinkistä polkadot puuvillasta. Napinläven kanssa taistelin moneen kertaan. En ymmärrä miksi en saa Husqvarnani napinläpimittarilla napinläpiä onnistumaan. Mittari toimii kyllä ohuella kaksikerroksisella testitilkulla, mutta kun ompelen vyötärökaitaletta, jossa on paksuutta vähän enemmän tukikankaan, tikkausten tms. takia, niin mittapyörä ei toimi kunnolla. Muutaman kerran purettuani päädyin ompelemaan napinläven manuaalisesti. Onko muilla vastaavia kokemuksia?






Samasta kankaasta ompelin vielä itselleni meikkipussukan. Pussukasta tuli oikein sievä, mutta kyllä huvittaa, miten paljon sähläystä suhteellisen kokenut ompelija saa aikaiseksi yhtä pientä meikkipussia ommellessaan. Tätä tehdessä tuli tehtyä uskomattoman hölmöjä oivalluksia ja ratkoja heiluikin ahkerasti. Pussukan sisäpuolta en todellakaan aio esitellä, mutta tällä kertaa annoin itselleni periksi ja tyydyn kauniiseen ulkokuoreen. Pussukan koristeena käytin vanhaa brodyyrinauhaa ja nahasta näpertelemääni merkkiä. Tekstin ompelin Husqvarnallani. Lisäksi vielä mintunvihreä tasseli flamingojen tötteröhattujen kanssa samaan sävyyn :)




Koska kässäilytahtini on ollut viime aikoina naurettavan hidas johtuen lähinnä työ- ja ruuhkavuosikiireistä päätin, että en yritäkään saada kaikkia Almandiinista saamiani kankaita esiteltyä tässä samassa postauksessa. Väsyneenä ja kiireisenä sitä näköjään tekee hölmöjä virheitä, enkä halua pilata ihania kankaita sen takia. Myöhempiä tuotoksia siis toisella kertaa... Sain mahdollisuuden tarjota blogini lukijoille alekoodin Almandiinin verkkokauppaan. Koodilla: blogi saatte -15% alennuksen verkkokaupan tilauksista viiden päivän ajan. Aurinkoa alkaneeseen syksyynne!

maanantai 14. elokuuta 2017

170 cm pitsineuletta

Tässä se nyt on, vihdoinkin valmiina. 170 cm pitsineuletta, 37 mallikertaa, noin 80 työtuntia, jokseenkin jumittunut niska-hartiaseutu ja ihana valmis huivi. Lankamaailman helppo pitsihuivi oli jäänyt aiemmin mieleeni ja kesän alussa Lankamaailmassa käydessäni päätin ostaa langat huivia varten. Ohje on tehty Hjertegarnin Wool Silkille, mutta minä halusin neuloa omani Arwetta Classicista. Tämä oli ensikosketukseni tuohon lankamerkkiin. Langan värikartassa on aivan ihanan täyteläisiä sävyjä ja minä valitsin huivia varten kauniin liilan värin. Huivi on menossa lahjaksi ja uskonpa, että väri on mieluinen myös huivin saajalle. Lanka on todella pehmoista merinovillaa ja oikein mukavaa neulottavaa. Tähän suorakulmion muotoiseen huiviin neuloin kaikki kolme ostamaani kerää. Liotuksen ja pingotuksen jälkeen huivilla on tosiaan mittaa 170 cm ja leveyttä noin 40 cm. Pitsineule koostuu 12 kerroksen mallikerrasta ja yhden mallikerran neulomiseen minulta kului noin puoli tuntia. Vaikka malli on helppo, niin takkusin alussa monta kertaa ja jouduin purkamaan vähän väliä. Olen surkea neulomaan pitsineuletta ilman totaalista keskittymistä ja minulta jääkin vähän väliä joku langankierto tekemättä. Lisäksi olen todella hidas neulomaan nurjaa, jota tässä huivissa riitti koko huivin nurja puoli. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen neulominen alkoi kuitenkin sujua paremmin ja loppu valmistuikin sitten aika sutjakkaasti. Löysin hyvän taktiikan, minkä avuilla pysyin paremmin laskuissa mukana ja kaikki langankierrot tuli tehtyä. Ehkä tulin tämän huivin avulla astetta paremmaksi pitsineuleen neulojaksi. Toivotaan, että seuraavaa pitsineuletta aloitellessa olisi tästä jotain jäänyt selkäytimeen. Kuvauskeikalle lähdettiin oikein pyörillä Pyhäjärven rantaan, mutta en saanut siinä ilta-auringon valossa värejä millään toistumaan oikein. Huivi on kylmän sävyinen ja ilta-aurinko taas lämpimän keltainen. Ensimmäinen kuva on rannassa napattu ja loput kuvat räpsin kotipihan tutussa valossa. Niissä huivin väri toistuu oikean sävyisenä. Tässä on kuulkaas ensimmäinen joululahja valmiina paketoitavaksi. Täytyy oikein taputtaa itseään totaalisen jumissa olevalle olkapäälle ja onnitella hienosta suorituksesta. Kerrankin olen ajoissa! (Loput lahjat teen/hankin sitten luultavasti hikihatussa viime tipassa...) Seuraavaksi voisikin sitten vaikka ommella jotain. Minulla onkin jo jotain pientä työn alla. Taidetaan nähdä niiden merkeissä sitten seuraavaksi. Heippa!




torstai 27. heinäkuuta 2017

Virkattuja liinoja ja vauvan pöllöpipo

Novitan Cotton Soft puuvillalankakerät näyttivät kaupan hyllyllä niin herkullisen hempeiltä, että minun oli ihan pakko ostaa sitä kokeeksi muutama kerä. Virkkasin niistä muutaman pienen liinan tutulla Lankavan Juhannusruusu -ohjeella. Virkattuna lanka muodostaa hauskoja pastellivärisiä läikkiä. (Näyttää ehkä myös hiukan yksisarvisen kakalta tai Trio-jäätelöltä, mutta yhtä kaikki ihanalta!) Yhdestä kerästä riitti nipin napin yhteen liinaan. Reunaa jouduin tosin yksinkertaistamaan hiukan, että sain langan riittämään. Oikein kivoja ja kesäisiä näistä liinoista tuli. Hain aamulla muutaman jasmikkeen oksan maljakkoon ja levitin uudet liinat ruokailuhuoneen pöydälle. Näyttää taas vaihteeksi oikein sievältä ja siistiltä, kun pöytä on ollut pari edeltävää viikkoa täynnä pikkulegoja. Meillä on käyty lomalla läpi kymmeniä legojen rakennussarjoja, jotka ovat olleet jo pitkän aikaa onnettomasti sekaisin. Nyt on kaikki sarjat ohjeineen pakattuna omiin pusseihinsa ja toivotaan, että ne hetken pysyisivät järjestyksessä. Mikä homma!




Virkkasin myös poikavauvalle lahjaksi pöllöpipon. Pipon ohje on oma sovellukseni ja lankana pipossa on Novitan Bambu. Tämä pitäisi saada pikaisesti postipojan matkaan ennen kuin se jää liian pieneksi.


Kivoja ja nopeita kesälomaprojekteja nämä tämmöiset pienet virkkaustyöt. Ensi viikolla onkin taas edessä paluu arkeen. Saas nähdä kuinka siitä oikein selvitään. Tuntuu, että loma meni yhdessä hujauksessa, vaikka kaikenlaista ollaankin puuhattu ja saatu aikaiseksi. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Nautitaan kukista ja vihreydestä vielä kun voidaan ja fiilistellään ihan täysillä jokaista aurinkoista päivää, joka saadaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Bomber

Kevät tai oikeastaan koko alkuvuosi on ollut melko hiljaista käsityörintamalla. Työt ja lapsiperheen arjen pyörittäminen ovat vieneet oman aikansa. Lisäksi olemme miehen kanssa mukana toista vuotta paikallisen futisseuran toimihenkilöinä ja tänä vuonna vielä huomattavasti isommalla roolituksella, joten aikaa käsitöille ei ole yksinkertaisesti jäänyt. Tai jos joskus iltamyöhään aikaa olisi ollutkin, olen ollut niin väsynyt, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Käsitöiden tekemistä on ollut ikävä ja päätin, että kesälomalla korjaan tilanteen. Jos en mitään muuta saisi aikaiseksi, niin tämä monta kuukautta suunnitteilla ollut bomber -takki tyttärelle olisi saatava valmiiksi. Ja ihan hyvin olen aikataulussa, kun se valmistui jo ensimmäisen lomaviikon aikana.

Kankaana on Almandiinin ihana Perhoset puuvillasatiini. Tiina lähetti kankaan minulle jo viime joulun alla ja siitä piti alun alkaen tulla mekko. En kuitenkaan saanut mekkoa silloin ommeltua ja kun keväällä kaivoin kankaan uudelleen esiin, niin näinkin sen bomber -takkina. Kaava on SK 3/2017 ja koko 140 cm. Pidensin hihoja, mutta olisin saanut pidentää reilummin, sillä ne jäivät turhan naftiksi. Meidän neitonen on pituudeltaan jo reilusti yli 140 cm, mutta niin hoikka, että tein takin 140 cm mitoituksella. Lisäsin hihansuihin reilun mittaiset resorit, että takki menisi vähän pidemmän aikaa. Kuvissa resorit ovat kaksinkerroin käännettyinä. Vuorikankaana on Eurokankaan tummanvioletti vuorisatiini. Saman sävyisten vetskarin ja resorin metsästäminen vei vähän aikaa, eivätkä ne nytkään aivan samaa sävyä ole, mutta kelpaavat kyllä. Yritin tehdä mahdollisimman huolellista työtä, sillä en halunnut pilata kaunista takkikangasta. Vetskarin ja kauluksen harsin suosiolla, että sain ne kohdistettua kauniisti. Vuorikin asettui nätisti ja sisäpuolesta tuli myös siisti. Takissa on taskut ja ne on upotettu etukappaleiden muotoleikkausten saumoihin. Myös pieni sisäinen perfektionistini on tyytyväinen siisteihin saumoihin ja takin sisäpuoleen.

Kiitos Almandiinille ihanasta kankaasta! Tästä takista tuli meidän mielestämme todellinen kaunokainen. Nyt kun kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, niin aion myös kierrellä kaikissa ihanissa blogeissa, joissa en ole ehtinyt vierailemaan ja kommentoimaan moneen viikkoon. Mutta ensin laitan lakanat ulos tuuleen kuivumaan, kun sadekin lakkasi ja virkkaan muutaman kerroksen ulkosalla.