sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Suomen Kädentaidot 2017

Euroopan suurimmat kädentaitomessut on minun osaltani kahlattu läpi. Kävijämäärien suhteen syntyi taas uusia ennätyksiä ja sen kyllä huomasi paikan päällä. Olin ajatellut, että käytän messuilla kiertelyyn koko sunnuntaipäivän, mutta suunnitelmiin tuli muutoksia viime hetkellä. Puolet perheestä oli lähdössä pelireissulle viikonlopuksi ja keksin perjantaina, että käydään tyttären kanssa pikainen messukierros illalla, että hänkin pääsee messuille. Pääkohteena meillä oli D-hallin nukkekotimessut ja lisäksi kiersimme pikaisesti A ja C hallit. Parin tunnin pikakierroksella ehti hyvin tekemään yleissilmäyksen messujen tarjontaan.


Lauantaiaamuna heräsimme kuopuksen alkavaan flunssaan ja totesin, ettei hänestä ole minulle messukaveriksi sunnuntaina. Niinpä kävin pikaisesti hakemassa ILOn osastolta Hedgehog Fibersin vyyhdin, joka jäi perjantain kierrokselta kaivelemaan. Somessa kauppiaat päivittelivät perjantain hyviä myyntejä ja pelkäsin, että väri ehtii loppua jos odotan sunnuntaihin.


Sunnuntain koko päivän mittainen kierros typistyi siis pariin tuntiin, kun kuopuksen flunssa oli vain pahentunut. Olin paikalla heti kymmeneltä ovien auetessa ja treffasin Helmoja ja hepeneitä -blogin Kristan. Koska tuohon aikaan aamupäivästä messuilla on vielä suhteellisen väljää, ehdin ripeästi kiertämään suunnittelemani osastot ja tekemään ostokset vajaassa parissa tunnissa. Olisihan sitä näkemistä riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa, mutta hyvä näinkin.


Itse keskityin tänä vuonna lähinnä tarvikemyyjien antiin ja niistä erityisesti lankakauppoihin. Joukossa oli paljon uusia tuttavuuksia ja valikoima todella monipuolinen. Itselleni tarttui mukaan tuon Hedgehog Fibersin herkkulangan lisäksi Anna ja Eila lankakaupan valikoimista suloisen pehmeä The Chunky Yarn luonnonvalkoisena ja turkoosina. Lanka on Stitch & Storyn 100% merinovillaa ja puikkosuositus tälle langalle on 12. Näistä on tulossa pipoja. Ostin myös testattavakseni Kaupunkilangan Rotvallia kauniin petroolin sävyisenä, sillä en ole vielä koskaan neulonut Kaupunkilangasta. Lisäksi hankin kukkaronkehyksiä, silityskalvoja, heijastinkangasta, käsityömerkkejä ja ohuita pillejä himmeliaskarteluja varten. Taisinpa tilata myös Suuri Käsityö -lehden taas kerran itselleni.


Messuilla on hauska tavata jo tutuksi tulleita näytteilleasettajia, joita näkee aina vuosittain Kädentaitomessuilla. Aina yhtä ihana Almandiini oli mukana messuilla japanilaisine herkkukankaineen ja Tiinaa oli tietysti käytävä jututtamassa. Koska kuopukseni ei päässyt mukaan messuille, kävin kuvaamassa hänelle pienoisrautatiemessujen hienoja ratoja. Jos aikaa olisi ollut käytettävissä enemmän, niin olisin viihtynyt junia ihastelemassa paljon pidempäänkin. Ihan huikeita nuo pienoismiljööt junaratoineen. Myös se jäi harmittamaan, että en ehtinyt osallistumaan lukuisiin messujen työpajoihin. Kävimme perjantaina ainoastaan Sinellin työpajassa, missä oli mahdollisuus askarrella helmimassasta Suomi 100 aiheisia joulukuusenpalloja.

Ensi vuonna on toivottavasti parempi onni sairastelujen suhteen ja ehkä enemmän aikaa käytettävänä messuilla kiertelyyn. Toisaalta tällainen kolmen päivän taktiikka oli ihan toimiva ja tehokas - varsinkin kun satun asumaan tässä lähellä. Valokuvien osalta jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin, kun kamera oli miehen ja esikoisen mukana pelireissulla. Instasta löytyy paljon lisää kuvia messupäiviltä. Olen Kädentaitomessujen pitkäaikainen vakikävijä, mutta taas tuli roppakaupalla inspiraatiota, sain tehdä kivoja hankintoja ja tavata muita saman henkisiä ihmisiä. Ensi vuonna taas uudestaan!

Sisäänpääsy messuille saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Almandiinin uutuskankaista ommeltua + Alekoodi

Sain jälleen kerran paketillisen Almandiinin syksyn uutuuskankaita. Tällä kertaa esittelen teille kaksi kangasta ja mitä olen niistä ommellut. Jemmassa odottelee vielä useampi toinen toistaan ihanampi kangas. Koska ompeluaikani on nykyisin niin kortilla ja valmista syntyy toivottaman hitaasti, halusin esitellä teille nämä valmiit työt ennen kuin kaikki kankaat on jo loppuunmyyty. Jos tämä japanilaisia kankaita Suomessa myyvä nettiputiikki ei ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa valikoimaan. Tarjolla on todella hyvälaatuisia ja poikkeuksellisen kauniita kankaita laaja valikoima.

Ensimmäisenä esittelen kankaan, joka ihastutti tämän syksyn uutuuskankaista minua ensinäkemältä eniten. Kyseessä on Ruusut ja Linnut -niminen puuvilla-pellava, jonka pohjasävynä on kaunis vedenvihreä. Kuosi tuo mieleeni englantilaiset puutarhat ja kello viiden teen. Niin kaunista, naisellista ja romanttista. Selvää oli, että tästä kankaasta tulisi jotain tyttärelleni. Kun kangas on itsessään näin kaunis, niin haluan pitää vaatteen mahdollisimman yksinkertaisena. Siispä simppeli A-linjainen hihaton mekko röyhelökoristeella. Yritin jättää mekkoon sen verran väljyyttä, että se menisi vielä ensi kesänä. Mietin pitkään tuota röyhelön materiaalia ja päädyin lopulta hakemaan Eurokankaasta sopivan suikaleen silkkiorganzaa. Kaistale on käännetty kaksinkerroin ja ommeltu "putkeksi". Tämän jälkeen käänsin putken oikein päin, silitin saumanvaran keskelle ja ompelin päihin pienet päärmeet. Lopuksi poimutin ja ompelin sauman kohdalta mekon etukappaleelle. Toivon kovasti, että röyhelö säilyisi pesuissa mahdollisimman rypyttömänä. Tuota röyhelöä on nimittäin melko mahdoton silittää. Saimme kuvattua mekon yhtenä alkusyksyn lämpimänä päivänä, ensimmäisten lehtien jo kellastuttua. Luimme mekon ompelemisen aikoihin lasten kanssa iltasatuna Frances Hodgson Burnettin Salaista puutarhaa. Eikö voisikin kuvitella tämän mekon juuri tuohon puutarhaan?




Seuraavana työn alle pääsi Flamingot -niminen puuvilla-pellava. Vaikka nyt mennäänkin kohti talvea, niin ompelin tyttärelle tästä kauniista kankaasta shortsit. Kaava on Ottobren housukaavasta 1/2013 Hike or bike lyhennetty. Ympärysmitassa on reilusti väljyyttä, että shortsit mahtuisivat vielä ensi kesänäkin. Ylimääräinen väljyys on kerätty takakappaleen vyötärökujaan kuminauhalla. Minusta näistä shortseista tuli oikein suloiset ja voihan näitä toki käyttää myös näin syksyllä sukkahousujen tai leggareiden kanssa. Taskupussit on ommeltu pinkistä polkadot puuvillasta. Napinläven kanssa taistelin moneen kertaan. En ymmärrä miksi en saa Husqvarnani napinläpimittarilla napinläpiä onnistumaan. Mittari toimii kyllä ohuella kaksikerroksisella testitilkulla, mutta kun ompelen vyötärökaitaletta, jossa on paksuutta vähän enemmän tukikankaan, tikkausten tms. takia, niin mittapyörä ei toimi kunnolla. Muutaman kerran purettuani päädyin ompelemaan napinläven manuaalisesti. Onko muilla vastaavia kokemuksia?






Samasta kankaasta ompelin vielä itselleni meikkipussukan. Pussukasta tuli oikein sievä, mutta kyllä huvittaa, miten paljon sähläystä suhteellisen kokenut ompelija saa aikaiseksi yhtä pientä meikkipussia ommellessaan. Tätä tehdessä tuli tehtyä uskomattoman hölmöjä oivalluksia ja ratkoja heiluikin ahkerasti. Pussukan sisäpuolta en todellakaan aio esitellä, mutta tällä kertaa annoin itselleni periksi ja tyydyn kauniiseen ulkokuoreen. Pussukan koristeena käytin vanhaa brodyyrinauhaa ja nahasta näpertelemääni merkkiä. Tekstin ompelin Husqvarnallani. Lisäksi vielä mintunvihreä tasseli flamingojen tötteröhattujen kanssa samaan sävyyn :)




Koska kässäilytahtini on ollut viime aikoina naurettavan hidas johtuen lähinnä työ- ja ruuhkavuosikiireistä päätin, että en yritäkään saada kaikkia Almandiinista saamiani kankaita esiteltyä tässä samassa postauksessa. Väsyneenä ja kiireisenä sitä näköjään tekee hölmöjä virheitä, enkä halua pilata ihania kankaita sen takia. Myöhempiä tuotoksia siis toisella kertaa... Sain mahdollisuuden tarjota blogini lukijoille alekoodin Almandiinin verkkokauppaan. Koodilla: blogi saatte -15% alennuksen verkkokaupan tilauksista viiden päivän ajan. Aurinkoa alkaneeseen syksyynne!

maanantai 14. elokuuta 2017

170 cm pitsineuletta

Tässä se nyt on, vihdoinkin valmiina. 170 cm pitsineuletta, 37 mallikertaa, noin 80 työtuntia, jokseenkin jumittunut niska-hartiaseutu ja ihana valmis huivi. Lankamaailman helppo pitsihuivi oli jäänyt aiemmin mieleeni ja kesän alussa Lankamaailmassa käydessäni päätin ostaa langat huivia varten. Ohje on tehty Hjertegarnin Wool Silkille, mutta minä halusin neuloa omani Arwetta Classicista. Tämä oli ensikosketukseni tuohon lankamerkkiin. Langan värikartassa on aivan ihanan täyteläisiä sävyjä ja minä valitsin huivia varten kauniin liilan värin. Huivi on menossa lahjaksi ja uskonpa, että väri on mieluinen myös huivin saajalle. Lanka on todella pehmoista merinovillaa ja oikein mukavaa neulottavaa. Tähän suorakulmion muotoiseen huiviin neuloin kaikki kolme ostamaani kerää. Liotuksen ja pingotuksen jälkeen huivilla on tosiaan mittaa 170 cm ja leveyttä noin 40 cm. Pitsineule koostuu 12 kerroksen mallikerrasta ja yhden mallikerran neulomiseen minulta kului noin puoli tuntia. Vaikka malli on helppo, niin takkusin alussa monta kertaa ja jouduin purkamaan vähän väliä. Olen surkea neulomaan pitsineuletta ilman totaalista keskittymistä ja minulta jääkin vähän väliä joku langankierto tekemättä. Lisäksi olen todella hidas neulomaan nurjaa, jota tässä huivissa riitti koko huivin nurja puoli. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen neulominen alkoi kuitenkin sujua paremmin ja loppu valmistuikin sitten aika sutjakkaasti. Löysin hyvän taktiikan, minkä avuilla pysyin paremmin laskuissa mukana ja kaikki langankierrot tuli tehtyä. Ehkä tulin tämän huivin avulla astetta paremmaksi pitsineuleen neulojaksi. Toivotaan, että seuraavaa pitsineuletta aloitellessa olisi tästä jotain jäänyt selkäytimeen. Kuvauskeikalle lähdettiin oikein pyörillä Pyhäjärven rantaan, mutta en saanut siinä ilta-auringon valossa värejä millään toistumaan oikein. Huivi on kylmän sävyinen ja ilta-aurinko taas lämpimän keltainen. Ensimmäinen kuva on rannassa napattu ja loput kuvat räpsin kotipihan tutussa valossa. Niissä huivin väri toistuu oikean sävyisenä. Tässä on kuulkaas ensimmäinen joululahja valmiina paketoitavaksi. Täytyy oikein taputtaa itseään totaalisen jumissa olevalle olkapäälle ja onnitella hienosta suorituksesta. Kerrankin olen ajoissa! (Loput lahjat teen/hankin sitten luultavasti hikihatussa viime tipassa...) Seuraavaksi voisikin sitten vaikka ommella jotain. Minulla onkin jo jotain pientä työn alla. Taidetaan nähdä niiden merkeissä sitten seuraavaksi. Heippa!




torstai 27. heinäkuuta 2017

Virkattuja liinoja ja vauvan pöllöpipo

Novitan Cotton Soft puuvillalankakerät näyttivät kaupan hyllyllä niin herkullisen hempeiltä, että minun oli ihan pakko ostaa sitä kokeeksi muutama kerä. Virkkasin niistä muutaman pienen liinan tutulla Lankavan Juhannusruusu -ohjeella. Virkattuna lanka muodostaa hauskoja pastellivärisiä läikkiä. (Näyttää ehkä myös hiukan yksisarvisen kakalta tai Trio-jäätelöltä, mutta yhtä kaikki ihanalta!) Yhdestä kerästä riitti nipin napin yhteen liinaan. Reunaa jouduin tosin yksinkertaistamaan hiukan, että sain langan riittämään. Oikein kivoja ja kesäisiä näistä liinoista tuli. Hain aamulla muutaman jasmikkeen oksan maljakkoon ja levitin uudet liinat ruokailuhuoneen pöydälle. Näyttää taas vaihteeksi oikein sievältä ja siistiltä, kun pöytä on ollut pari edeltävää viikkoa täynnä pikkulegoja. Meillä on käyty lomalla läpi kymmeniä legojen rakennussarjoja, jotka ovat olleet jo pitkän aikaa onnettomasti sekaisin. Nyt on kaikki sarjat ohjeineen pakattuna omiin pusseihinsa ja toivotaan, että ne hetken pysyisivät järjestyksessä. Mikä homma!




Virkkasin myös poikavauvalle lahjaksi pöllöpipon. Pipon ohje on oma sovellukseni ja lankana pipossa on Novitan Bambu. Tämä pitäisi saada pikaisesti postipojan matkaan ennen kuin se jää liian pieneksi.


Kivoja ja nopeita kesälomaprojekteja nämä tämmöiset pienet virkkaustyöt. Ensi viikolla onkin taas edessä paluu arkeen. Saas nähdä kuinka siitä oikein selvitään. Tuntuu, että loma meni yhdessä hujauksessa, vaikka kaikenlaista ollaankin puuhattu ja saatu aikaiseksi. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Nautitaan kukista ja vihreydestä vielä kun voidaan ja fiilistellään ihan täysillä jokaista aurinkoista päivää, joka saadaan!