maanantai 14. elokuuta 2017

170 cm pitsineuletta

Tässä se nyt on, vihdoinkin valmiina. 170 cm pitsineuletta, 37 mallikertaa, noin 80 työtuntia, jokseenkin jumittunut niska-hartiaseutu ja ihana valmis huivi. Lankamaailman helppo pitsihuivi oli jäänyt aiemmin mieleeni ja kesän alussa Lankamaailmassa käydessäni päätin ostaa langat huivia varten. Ohje on tehty Hjertegarnin Wool Silkille, mutta minä halusin neuloa omani Arwetta Classicista. Tämä oli ensikosketukseni tuohon lankamerkkiin. Langan värikartassa on aivan ihanan täyteläisiä sävyjä ja minä valitsin huivia varten kauniin liilan värin. Huivi on menossa lahjaksi ja uskonpa, että väri on mieluinen myös huivin saajalle. Lanka on todella pehmoista merinovillaa ja oikein mukavaa neulottavaa. Tähän suorakulmion muotoiseen huiviin neuloin kaikki kolme ostamaani kerää. Liotuksen ja pingotuksen jälkeen huivilla on tosiaan mittaa 170 cm ja leveyttä noin 40 cm. Pitsineule koostuu 12 kerroksen mallikerrasta ja yhden mallikerran neulomiseen minulta kului noin puoli tuntia. Vaikka malli on helppo, niin takkusin alussa monta kertaa ja jouduin purkamaan vähän väliä. Olen surkea neulomaan pitsineuletta ilman totaalista keskittymistä ja minulta jääkin vähän väliä joku langankierto tekemättä. Lisäksi olen todella hidas neulomaan nurjaa, jota tässä huivissa riitti koko huivin nurja puoli. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen neulominen alkoi kuitenkin sujua paremmin ja loppu valmistuikin sitten aika sutjakkaasti. Löysin hyvän taktiikan, minkä avuilla pysyin paremmin laskuissa mukana ja kaikki langankierrot tuli tehtyä. Ehkä tulin tämän huivin avulla astetta paremmaksi pitsineuleen neulojaksi. Toivotaan, että seuraavaa pitsineuletta aloitellessa olisi tästä jotain jäänyt selkäytimeen. Kuvauskeikalle lähdettiin oikein pyörillä Pyhäjärven rantaan, mutta en saanut siinä ilta-auringon valossa värejä millään toistumaan oikein. Huivi on kylmän sävyinen ja ilta-aurinko taas lämpimän keltainen. Ensimmäinen kuva on rannassa napattu ja loput kuvat räpsin kotipihan tutussa valossa. Niissä huivin väri toistuu oikean sävyisenä. Tässä on kuulkaas ensimmäinen joululahja valmiina paketoitavaksi. Täytyy oikein taputtaa itseään totaalisen jumissa olevalle olkapäälle ja onnitella hienosta suorituksesta. Kerrankin olen ajoissa! (Loput lahjat teen/hankin sitten luultavasti hikihatussa viime tipassa...) Seuraavaksi voisikin sitten vaikka ommella jotain. Minulla onkin jo jotain pientä työn alla. Taidetaan nähdä niiden merkeissä sitten seuraavaksi. Heippa!




torstai 27. heinäkuuta 2017

Virkattuja liinoja ja vauvan pöllöpipo

Novitan Cotton Soft puuvillalankakerät näyttivät kaupan hyllyllä niin herkullisen hempeiltä, että minun oli ihan pakko ostaa sitä kokeeksi muutama kerä. Virkkasin niistä muutaman pienen liinan tutulla Lankavan Juhannusruusu -ohjeella. Virkattuna lanka muodostaa hauskoja pastellivärisiä läikkiä. (Näyttää ehkä myös hiukan yksisarvisen kakalta tai Trio-jäätelöltä, mutta yhtä kaikki ihanalta!) Yhdestä kerästä riitti nipin napin yhteen liinaan. Reunaa jouduin tosin yksinkertaistamaan hiukan, että sain langan riittämään. Oikein kivoja ja kesäisiä näistä liinoista tuli. Hain aamulla muutaman jasmikkeen oksan maljakkoon ja levitin uudet liinat ruokailuhuoneen pöydälle. Näyttää taas vaihteeksi oikein sievältä ja siistiltä, kun pöytä on ollut pari edeltävää viikkoa täynnä pikkulegoja. Meillä on käyty lomalla läpi kymmeniä legojen rakennussarjoja, jotka ovat olleet jo pitkän aikaa onnettomasti sekaisin. Nyt on kaikki sarjat ohjeineen pakattuna omiin pusseihinsa ja toivotaan, että ne hetken pysyisivät järjestyksessä. Mikä homma!




Virkkasin myös poikavauvalle lahjaksi pöllöpipon. Pipon ohje on oma sovellukseni ja lankana pipossa on Novitan Bambu. Tämä pitäisi saada pikaisesti postipojan matkaan ennen kuin se jää liian pieneksi.


Kivoja ja nopeita kesälomaprojekteja nämä tämmöiset pienet virkkaustyöt. Ensi viikolla onkin taas edessä paluu arkeen. Saas nähdä kuinka siitä oikein selvitään. Tuntuu, että loma meni yhdessä hujauksessa, vaikka kaikenlaista ollaankin puuhattu ja saatu aikaiseksi. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Nautitaan kukista ja vihreydestä vielä kun voidaan ja fiilistellään ihan täysillä jokaista aurinkoista päivää, joka saadaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Bomber

Kevät tai oikeastaan koko alkuvuosi on ollut melko hiljaista käsityörintamalla. Työt ja lapsiperheen arjen pyörittäminen ovat vieneet oman aikansa. Lisäksi olemme miehen kanssa mukana toista vuotta paikallisen futisseuran toimihenkilöinä ja tänä vuonna vielä huomattavasti isommalla roolituksella, joten aikaa käsitöille ei ole yksinkertaisesti jäänyt. Tai jos joskus iltamyöhään aikaa olisi ollutkin, olen ollut niin väsynyt, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Käsitöiden tekemistä on ollut ikävä ja päätin, että kesälomalla korjaan tilanteen. Jos en mitään muuta saisi aikaiseksi, niin tämä monta kuukautta suunnitteilla ollut bomber -takki tyttärelle olisi saatava valmiiksi. Ja ihan hyvin olen aikataulussa, kun se valmistui jo ensimmäisen lomaviikon aikana.

Kankaana on Almandiinin ihana Perhoset puuvillasatiini. Tiina lähetti kankaan minulle jo viime joulun alla ja siitä piti alun alkaen tulla mekko. En kuitenkaan saanut mekkoa silloin ommeltua ja kun keväällä kaivoin kankaan uudelleen esiin, niin näinkin sen bomber -takkina. Kaava on SK 3/2017 ja koko 140 cm. Pidensin hihoja, mutta olisin saanut pidentää reilummin, sillä ne jäivät turhan naftiksi. Meidän neitonen on pituudeltaan jo reilusti yli 140 cm, mutta niin hoikka, että tein takin 140 cm mitoituksella. Lisäsin hihansuihin reilun mittaiset resorit, että takki menisi vähän pidemmän aikaa. Kuvissa resorit ovat kaksinkerroin käännettyinä. Vuorikankaana on Eurokankaan tummanvioletti vuorisatiini. Saman sävyisten vetskarin ja resorin metsästäminen vei vähän aikaa, eivätkä ne nytkään aivan samaa sävyä ole, mutta kelpaavat kyllä. Yritin tehdä mahdollisimman huolellista työtä, sillä en halunnut pilata kaunista takkikangasta. Vetskarin ja kauluksen harsin suosiolla, että sain ne kohdistettua kauniisti. Vuorikin asettui nätisti ja sisäpuolesta tuli myös siisti. Takissa on taskut ja ne on upotettu etukappaleiden muotoleikkausten saumoihin. Myös pieni sisäinen perfektionistini on tyytyväinen siisteihin saumoihin ja takin sisäpuoleen.

Kiitos Almandiinille ihanasta kankaasta! Tästä takista tuli meidän mielestämme todellinen kaunokainen. Nyt kun kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, niin aion myös kierrellä kaikissa ihanissa blogeissa, joissa en ole ehtinyt vierailemaan ja kommentoimaan moneen viikkoon. Mutta ensin laitan lakanat ulos tuuleen kuivumaan, kun sadekin lakkasi ja virkkaan muutaman kerroksen ulkosalla.






torstai 6. heinäkuuta 2017

Sateenkaarisukkia

Kesäloma alkoi. En ole neulonut pitkään aikaan mitään ja nyt kun siihen on vihdoin aikaa, niin päästelinkin sitten oikein urakalla. Tuloksena neljä sukkaa neljässä päivässä. Tämä hauskan mallinen sukkaohje on Suuri Käsityö -lehdestä nro 11-12/2016. Olin laittanut mallin korvan taakse jo heti lehden ilmestyttyä ja nyt pääsin sitä vihdoin testaamaan. Todella hauska ja nopea tapa neuloa kantapää. Nämä sukat on neulottu 7-veikalla. Toisissa tummanharmaa ja toisissa vaaleanharmaa pohjaväri ja piristeenä sateenkaarilankaa kirkkaissa- ja pastelliväreissä. Neuloin nämä sukat lahjaksi ja ovat siksi minulle vähän liian lyhyet. Istuvuus ei siis ole kuvissa ihan parhain. Tykkäsin tosi paljon tästä sukkaohjeesta ja kylläpä helpotti, kun sai pitkästä aikaa neuloa. Nyt nopeasti uutta työtä puikoille, kun on kerran vauhti päällä ja villavaatteille näyttää taas tänä kesänä olevan tarvetta. Hyvää kesää kaikille!