keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Bell sleeve shirt eli kellohihainen paita

Kerrankin ompelin lapselleni jotain trendikästä. Tai ainakin sanotaan, että bell sleeves (suomeksi kai kellohihat) on yksi kevään 2017 isoja trendejä. Minulla sattui olemaan kaapissa viime kesänä Eurokankaasta ostettu ohut pellavaa muistuttava siniharmaa neulos, jonka olin ostanut itselleni jonkinlaista hihatonta laatikkopaitaa varten. Paita jäi kuitenkin ompelematta ja nyt keksin, että kangas riittäisi juuri sopivasti tyttären kellohihaiseen puseroon. Tai siis itseasiassa en tehnyt kellotettuja vaan rypytetyt röyhelöhihat, mutta ei nyt olla turhan tarkkoja termeistä. Voi kuinka tästä tulikin ihana ❤️ Malli on maailman yksinkertaisin. Minä kun olen yksinkertaisen ystävä. Puseron helma on hiukan A-linjainen, hihat kapeat ja pääntie vähän tavallista avarampi. Hihat jätin muodikkaasti aavistuksen vajaamittaisiksi ja niissä on nuo ihanat röyhelöt. Olin niin laiska, etten jaksanut vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen, vaan ompelin hihansuut ja helman ompelukoneen jousto-ompeleella. Pääntiekaitaletta varten jouduin neulan kuitenkin vaihtamaan, kun jousto-ommel näytti siinä minusta vähän pöhköltä. Ompelulanka on vähän liian tummaa, mutta en malttanut odottaa seuraavaan päivään, vaan paita oli saatava valmiiksi saman tien, kuin inspiraatio iski. Sovitaanko vaikka, että ompeleiden kuuluukin erottua noin selvästi? :) Niskaan laitoin Lidlin hyväksi todetulla leimasimella merkin. Lapsen on helpompi nähdä miten päin paita päälle puetaan. Mietin paidan miehustaan taskua, röyhelöä, glitteriä ja ties mitä, mutta totesin, että paita on minun mielestäni näin yksinkertaisena juuri hyvä. Muistatteko vielä omasta lapsuudestanne tai nuoruudestanne, kun röyhelöhihat olivat edellisen kerran muodissa? Vähän tekisi itsellekin mieli samanlaista... Iskeekö kellohihat teidän mieltymyksiinne? Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne!







maanantai 1. toukokuuta 2017

Ristipistoilua

Innostuin pitkästä aikaa ristipistoista. Nuorena tein jonkin verran ristipistotöitä, mutta vuosikausiksi se tekniikka on jäänyt unholaan. Jos en ihan väärin muista, niin Suuri Käsityö -lehdessä oli joskus ennen ristipistokaavioita. Usein oli joku sarja, esim. hevos- tai koirarotuja aina peräkkäisissä lehdissä. Niitä sitten pistelin ja käytin töissä useita eri värejä. Pinterestiä selatessani ihastuin yksivärisiin ristipistotöihin, jotka minun silmääni näyttävät mukavan moderneilta. Löysin tällaisen melko yksinkertaisen tiikerin ja valitsin sen, sillä meidän perheen miesväki pitää kovasti isoista kissaeläimistä. Toistaiseksi taulu jäi olohuoneeseen, mutta ajattelin myöhemmin laittaa sen kuopuksen huoneeseen. Nyt lapsilla ei vielä ole omia huoneita, vaan jakavat yhteisen huoneen. Suunnitelmissa olisi remontti, jotta yläkertaan saataisiin kolme makuuhuonetta, mutta en vielä tiedä millä aikataululla remontti saadaan toteutettua.

Työn kanssa meinasi käydä köpelösti ja sainkin sen melkein pilattua ihan loppumetreillä. Olin jättänyt keskeneräisen työn liian pitkäksi aikaa kiinni kirjontakehykseen, enkä meinannut saada kehyksen painaumaa silittämällä pois kankaasta. Tuskastellessani sitä menin jossain ihmeen mielenhäiriössä suihkauttamaan kankaalle vettä, että saisin rypyn suoristettua ja tärkätty Aida-kangashan veti siitä ihan ryppyyn, kun se kutistui kostutetuista kohdista. Sain onneksi kankaan kuivuttua työn jokseenkin suoraksi, mutta meinasin pilata valmiin työn tyhmällä hätäilyllä. Vähän kuva vetää vinoon jos läheltä katsoo, mutta onneksi sitä ei niin hyvin kauempaa huomaa. Sain kirjontakehyksen ja Aida-kankaan Tampereen Lankamaailmasta. Leenalle suuri kiitos välineistä! Taisi kirjontakärpänen puraista minua oikein pahemman kerran.

Vappua ollaan vietetty todella vaihtelevassa säässä! Eilen aamulla lapset tekivät pihalle lumimadon isoista lumipalloista ja tänään on kymmenkunta astetta lämmintä ja aurinko porottaa. Mies lähti esikoisen kanssa vapputorille ja me jäätiin kuopuksen kanssa kotiin sairastamaan. Pienimmällä nousi viime yönä kuume. En jaksa edes laskea kuinka mones flunssa tämä on tälle talvelle, mutta niitä on meidän perheessä riittänyt. Itse taas olen ollut aivan tolkuttoman väsynyt koko viikonlopun ja kaikki vapaapäiville suunnittelemani käsityöt ovat jääneet tekemättä. Toukokuuta kuitenkin jo mennään, joten toivottavasti pöpökausi kohta hellittää ja aurinko antaa lisää virtaa. Iloista vappua!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kirjontaa ja tilkkutöitä

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin kirjontatyöt ovat nyt käsityöpiireissä todella kovassa nosteessa. Olen joskus nuorena tehnyt jonkin verran ristipistotöitä ja kirjonutkin hiukan, mutta nyt kirjominen alkoi kiinnostaa uudelleen. Sain Tampereen Lankamaailmasta testattavakseni puisen kirjontakehyksen. Kehyksen kanssa työskentely on paljon helpompaa ja lopputuloksestakin saa varmemmin siistin, kun kangas on kehykseen pingotettuna kirjomisen ajan. Anchorin kirjontalangat hain Näsilinnankadun Nappikaupasta.

Pinterestissä olin törmännyt Lilipopo embroidery -blogin ihaniin kirjottuihin tyttöihin ja ne pääsivät ensimmäisinä työn alle. Valitsin mallin, jossa mekko on puuvillakankaasta ja muutoin tyttö on kirjottu pääosin tikkipistoilla. Työhön tuli kaksi tyttöä; esikoiseni parhaan ystävänsä kanssa ❤️ Värit on valinnut tyttäreni.

Kirjontatöissä on minun mielestäni haasteellista työn loppukäyttö. Mihin kirjaillun tilkun yhdistäisi tai missä sitä käyttäisi? Päätin, että minun kirjontatyöni päätyy koristetyynyyn. Yhdistelin vaaleanpunaista ja vaaleansinistä kukkakangasta beigeen lakanakankaaseen ja niistä syntyi tällainen hempeä tyyny. Tilkkujen leikkaaminen tylsyneellä leikkurilla oli melkoisen hermoja raastavaa hommaa, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tilkut asettuivat symmetrisesti ja sain saumat hyvin kohdistettua. Tuli samalla elvyteltyä kahta unohduksissa ollutta käsityötekniikkaa; kirjontaa ja tilkkutöiden ompelua.

Mihinkäs sitä seuraavaksi ryhtyisi? Mieli tekisi pitkästä aikaa vaateompeluiden pariin ja tarvetta uusille vaatteille kyllä olisikin meillä useammassa vaatekaapissa. Mielessä olisi jo monta kivaa vaatetta, kun joku vaan viitsisi piirtää kaavat - puuh! Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!





tiistai 4. huhtikuuta 2017

Virkatut mandalat

Kun kustannusosakeyhtiö Moreenista tarjottiin mahdollisuutta tutustua käsityöaiheisiin kirjoihin oli heti selvää, että halusin hyppysiini tämän Virkatut mandalat -kirjan. Olin pitkin talvea pinnannut kivoja mandalaohjeita ja tässä kirjassa sain kerralla 30 upean virkatun mandalan ohjeen. Kirjan on kirjoittanut Haafner Linssen, hollantilainen suunnittelija ja bloggaaja. Olen seurannut hänen byHaafner blogiaan ja instagram -tiliään, joten tyyli oli minulle jo entuudestaan tuttu. Väriterapiaa parhaimmillaan.


Kirjassa on kattava "Ennen kuin aloitat" -osuus, jossa käydään läpi virkkauksen perusasioita. Langoista ja värien käytöstä on asiaa kahden aukeaman verran. Sen jälkeen siirrytään tekniikkaan, jonka kertaaminen teki itsellenikin hyvää. Itse pidin kovasti osuudesta, jossa neuvottiin kuinka kerrosta vaihdetaan saumattomasti tai vaihdetaan väriä mahdollisimman huomaamattomasti. Myös erilaisten päättelytapojen esittelyssä oli uutta opeteltavaa. Erilaisten silmukoiden virkkaamisesta kirjassa on selkeät kuvalliset ohjeet.


Kaikki kirjan 30 mandalaa on kuvattu viidelle aukeamalle, joista niitä on helppo selata ja valita mieleisensä. Värit ja kuvat tässä kirjassa ovat todella herkullisia, kuten kuvasta näkyy.


Jokaisella mandalalla on kaunis suomenkielelle käännetty nimi. Kirjasta löytyvät mm. mandalat nimeltä Jäätelöpallo, Simpukankuoret, Virran viemää ja Kekseliäitä kerroksia. Ohjeet löytyvät sekä kirjoitettuina että kaavioina. Valokuvat ovat niin selkeitä, että kokeneempi tekijä pystyy virkkaamaan jo pelkän kuvankin perusteella. Kaavioiden symbolit on selitetty jokaisen ohjeen kohdalla ja itse tykkäsin siitä, että ohjeessa on mainittu myös valmiin mandalan koko. Minulla oli alussa vähän vaikeuksia seurata kirjoitettua ohjetta. Ohjeiden kirjoitustapa oli vähän erilainen, kuin mihin olen tottunut. Itse virkkaankin aina mieluiten kaaviosta, mutta ohjeen, kaavion ja kuvan yhdistelmällä onnistuu kyllä takuuvarmasti, vaikka kirjoitetun ohjeen lukutaidossa olisikin haasteita. Jokainen mandala on esitelty omalla aukeamallaan. Laitan teille tähän maistiaisiksi muutaman mandalan. Ensimmäisenä Fiftarihenkeä.


Sitten Viehättävää pitsiä.


Ja Pirteä päivänkakkara.


Ehdin jo virkkaamaan kaksi kirjan mandalaa, joista tarjoilinkin jo maistiaisia instagramissa. Tässä  ensimmäinen niistä, Kerro se kukkasin.


Ja tässä toinen, Hip ja pop. Mandalat päätyivät lasten yöpöydille (eli jakkaroille, kun kivoja yöpöytiä ei ole vielä löytynyt).


Kirjan lopussa on ideoita, mihin kaikkeen virkkaamiaan mandaloita voi käyttää. Ohjeet esimerkiksi virkattuun laukkuun, pannunalusiin, pöytätabletteihin ja tähän ihanan värikkääseen torkkupeittoon löytyvät kirjan lopusta. Joskus minä vielä urakoin tällaisen suloisen peiton. Kuvan peitossa on 94 pikkumandalaa. Jos virkkaisi yhden mandalan päivässä, niin saisi viimeistellä peiton kesälomalla...


Mitä mieltä olette, koukuttuisitteko te mandaloista? Minä koukutuin. Onneksi on iso pussi erivärisiä puuvillalankoja olemassa. Aurinkoa ja värejä viikkoonne!