Kevät tai oikeastaan koko alkuvuosi on ollut melko hiljaista käsityörintamalla. Työt ja lapsiperheen arjen pyörittäminen ovat vieneet oman aikansa. Lisäksi olemme miehen kanssa mukana toista vuotta paikallisen futisseuran toimihenkilöinä ja tänä vuonna vielä huomattavasti isommalla roolituksella, joten aikaa käsitöille ei ole yksinkertaisesti jäänyt. Tai jos joskus iltamyöhään aikaa olisi ollutkin, olen ollut niin väsynyt, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Käsitöiden tekemistä on ollut ikävä ja päätin, että kesälomalla korjaan tilanteen. Jos en mitään muuta saisi aikaiseksi, niin tämä monta kuukautta suunnitteilla ollut bomber -takki tyttärelle olisi saatava valmiiksi. Ja ihan hyvin olen aikataulussa, kun se valmistui jo ensimmäisen lomaviikon aikana.
Kankaana on Almandiinin ihana Perhoset puuvillasatiini. Tiina lähetti kankaan minulle jo viime joulun alla ja siitä piti alun alkaen tulla mekko. En kuitenkaan saanut mekkoa silloin ommeltua ja kun keväällä kaivoin kankaan uudelleen esiin, niin näinkin sen bomber -takkina. Kaava on SK 3/2017 ja koko 140 cm. Pidensin hihoja, mutta olisin saanut pidentää reilummin, sillä ne jäivät turhan naftiksi. Meidän neitonen on pituudeltaan jo reilusti yli 140 cm, mutta niin hoikka, että tein takin 140 cm mitoituksella. Lisäsin hihansuihin reilun mittaiset resorit, että takki menisi vähän pidemmän aikaa. Kuvissa resorit ovat kaksinkerroin käännettyinä. Vuorikankaana on Eurokankaan tummanvioletti vuorisatiini. Saman sävyisten vetskarin ja resorin metsästäminen vei vähän aikaa, eivätkä ne nytkään aivan samaa sävyä ole, mutta kelpaavat kyllä. Yritin tehdä mahdollisimman huolellista työtä, sillä en halunnut pilata kaunista takkikangasta. Vetskarin ja kauluksen harsin suosiolla, että sain ne kohdistettua kauniisti. Vuorikin asettui nätisti ja sisäpuolesta tuli myös siisti. Takissa on taskut ja ne on upotettu etukappaleiden muotoleikkausten saumoihin. Myös pieni sisäinen perfektionistini on tyytyväinen siisteihin saumoihin ja takin sisäpuoleen.
Kiitos Almandiinille ihanasta kankaasta! Tästä takista tuli meidän mielestämme todellinen kaunokainen. Nyt kun kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, niin aion myös kierrellä kaikissa ihanissa blogeissa, joissa en ole ehtinyt vierailemaan ja kommentoimaan moneen viikkoon. Mutta ensin laitan lakanat ulos tuuleen kuivumaan, kun sadekin lakkasi ja virkkaan muutaman kerroksen ulkosalla.
Kankaana on Almandiinin ihana Perhoset puuvillasatiini. Tiina lähetti kankaan minulle jo viime joulun alla ja siitä piti alun alkaen tulla mekko. En kuitenkaan saanut mekkoa silloin ommeltua ja kun keväällä kaivoin kankaan uudelleen esiin, niin näinkin sen bomber -takkina. Kaava on SK 3/2017 ja koko 140 cm. Pidensin hihoja, mutta olisin saanut pidentää reilummin, sillä ne jäivät turhan naftiksi. Meidän neitonen on pituudeltaan jo reilusti yli 140 cm, mutta niin hoikka, että tein takin 140 cm mitoituksella. Lisäsin hihansuihin reilun mittaiset resorit, että takki menisi vähän pidemmän aikaa. Kuvissa resorit ovat kaksinkerroin käännettyinä. Vuorikankaana on Eurokankaan tummanvioletti vuorisatiini. Saman sävyisten vetskarin ja resorin metsästäminen vei vähän aikaa, eivätkä ne nytkään aivan samaa sävyä ole, mutta kelpaavat kyllä. Yritin tehdä mahdollisimman huolellista työtä, sillä en halunnut pilata kaunista takkikangasta. Vetskarin ja kauluksen harsin suosiolla, että sain ne kohdistettua kauniisti. Vuorikin asettui nätisti ja sisäpuolesta tuli myös siisti. Takissa on taskut ja ne on upotettu etukappaleiden muotoleikkausten saumoihin. Myös pieni sisäinen perfektionistini on tyytyväinen siisteihin saumoihin ja takin sisäpuoleen.
Kiitos Almandiinille ihanasta kankaasta! Tästä takista tuli meidän mielestämme todellinen kaunokainen. Nyt kun kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, niin aion myös kierrellä kaikissa ihanissa blogeissa, joissa en ole ehtinyt vierailemaan ja kommentoimaan moneen viikkoon. Mutta ensin laitan lakanat ulos tuuleen kuivumaan, kun sadekin lakkasi ja virkkaan muutaman kerroksen ulkosalla.




