Blogini tarina ja 11 kysymystä

Olen saanut blogiystäviltäni kaksi haastetta. Vaahtokarkkimonsteri -blogin Kirsiltä sain mielenkiintoisen haasteen, jonka ideana on muistella menneitä, kertoa mistä blogi sai alkunsa ja millaisia vaiheita sen historiaan on mahtunut. Hanna Hannan namit -blogista taas haastoi minut vastaamaan 11 käsityöaiheiseen kysymykseen. Tässä ensin blogini tarina:

Olen niitä ihmisiä, jotka ovat likipitäen koko ikänsä tehneet käsitöitä. Taisin opetella neulomaan ja virkkaamaan jo ennen kouluikää ja ompelin Barbien vaatteita kaiket illat itse soveltaen, kokeillen ja oivaltaen. Koulussa käsityö oli lempiaineitani ja yläasteella valitsin käsityöt valinnaisaineeksi. Päätin, että minusta tulee käsityönopettaja. Ompelin jonkin verran vaatteita itselleni ja rippimekko, vanhojenpäivämekko ja ylioppilasmekko ainakin olivat omaa käsialaa. Lukion jälkeen en kuitenkaan hakenut yliopistoon, vaan valmistuin vaatesuunnittelijaksi. Koulutus ei oikein vastannut odotuksiani ja työllistyminen alalle Suomessa oli lähes mahdotonta, joten jatkoin opintoja aivan muulla alalla.

Odottaessani esikoistani jouduin pidemmälle sairaslomalle syksyllä 2008 ja tuolloin neuloin ja virkkasin paljon. Aloin etsiä ohjeita netistä ja törmäsin ensimmäistä kertaa blogeihin. Sain sieltä valtavasti inspiraatiota ja ajatus omasta blogista alkoi kyteä. Samalla aloin myös kuvaamaan valmistuneita töitäni ja keräsin niistä itselleni kuva-arkistoa tietokoneelle.

Helmikuussa 2010 istuin koneelle ja perustin blogin Bloggeriin. Se oli paljon helpompaa, kuin olin luullut ja innostuin bloggaamisesta valtavasti. Blogin nimen keksiminen aiheutti vähän päänvaivaa, mutta kerran saunan löylyissä asiaa miettiessäni keksin italian kielen sanan "pizzicato" ja vanhana viulistina, sekä italiassa opiskelleena se tuntui hyvältä nimeltä blogille. (Kiinnostuneille tiedoksi, että pizzicato on musiikkitermi ja tarkoittaa jousisoittimen kielten näppäilyä sormilla.) Ensimmäiset postaukset olivat näitä kuva-arkistojeni valmistuneita töitä, lähinnä neulottuja ja virkattuja. Tässä neulotut ja koneessa huovutetut töppöset omalle vauvalle aivan blogin alkuajoilta.

Kamerana minulla oli tuolloin käytössäni Canonin ns. "semijärkkäri" PowerShot SX10IS, jolla sai kyllä kohtuullisen hyviä kuvia ja kuvaaminen onkin aina ollut minulle tärkeä juttu niin blogissa, kuin sen ulkopuolellakin. Yritän panostaa kuviin ja on ollut mukava huomata, että kuvien laatu on bloggaamisen ansiosta parantunut paljon. Toki tämä kuvaaminen on pitkälti myös välineurheilua, ettei ole ihan sama millä kameralla sitä kuvia räpsii. Blogin perustamishetkellä kamera oli uusi ja tuntui hyvältä, mutta nälkä kasvoi syödessä ja vähitellen aloin haaveilla järjestelmäkamerasta.

Kesän kynnyksellä 2010 aloin odottaa pikkukakkostamme ja kärsin raskauspahoinvoinnista siinä määrin, että käsityöt ja postaukset jäivät vähäisiksi. Syyskuussa olin jo sen verran tolpillani, että sain muutamia käsitöitä aikaiseksi, mutta kuopuksen synnyttyä tammikuussa 2011 olikin aika taas aika kortilla kahden pienen lapsen kanssa. Niin hektistä ei kuitenkaan olekaan ettenkö jossain välissä löytäisi aikaa käsitöillekin ja kesäkuussa 2011 valmistui mm. tällainen puuvillainen virkattu neuletakki omalle 2-vuotiaalleni.

Vuosi 2012 oli jo vähän vilkkaampaa blogissa. Aloin pikkuhiljaa pääsemään paremmin kärryille blogistaniasta ja oma tyylikin selkeni. Nautin kuvaamisesta ja aloin leikkiä enemmän kuvankäsittelyohjelmilla, tehdä kollaaseja ja muita kikkailuja. Helmikuussa 2012 postasin nämä kuopukselle neulomani villahousut ja ne saivat siihen astisen blogihistoriani ennätysmäärän kommentteja. Se tuntui valtavan kivalta! Myös lukijoita alkoi kertyä lisää, kun postaustahti kiihtyi ja aktivoiduin itsekin kommentoimaan toisten blogeja enemmän. Huomasin, että blogien kautta voi harrastaa virtuaalista kanssakäymistä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja saada jopa blogiystäviä.

Kesällä 2012 löysin nettikangaskaupat ja innostuin trikoista ja veloureista. Ompelin omille, naapurien ja kavereiden lapsille paljon vaatteita ja "uuden" materiaalin työstäminen tuntui mukavalta pitkän neule- ja virkkausputken jälkeen. Kuosien loputtoman runsas valikoima tuli käytyä läpi ja ehkä ihanimmiksi tuotoksiksi niiltä ajoilta nostaisin nämä lapsille ommellut velouriset pilvi-hupparit. Isompi näistä on vieläkin kuopuksella käytössä.

Vuosi 2013 oli hurjan tuottoisaa aikaa. Kun nyt katselen postauksia läpi, niin en ymmärrä mistä ihmeestä olen ajan kaiken tuon tekemiselle oikein löytänyt, sillä palasin töihinkin saman vuoden alussa :) Vuoden ensimmäinen valmistunut työ oli tämä virkattu ja huovutettu hiippapipo isosiskolle ja olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä taitaa olla yksi kauneimmista tekemistäni lankatöistä.

Samana keväänä valmistui myös villapaita ja -housut pikkuveljelle. Maaliskuussa pääsin testaamaan Heidi & Finn mekkokaavaa, mikä oli todella hauska, uusi ja jännittäväkin kokemus. Tiukan deadlinen rajoissa toimiminen luovissa projekteissa ei ole oikein minun vahvimpia puoliani. Blogissa vilahtaa aiempaa enemmän leivottuja herkkuja, sillä olen ihan toivoton pullahiiri ja tykkään hirveästi leipomisesta. Myös rintamamiestalon pihatyöt pääsevät tuona kesänä ensimmäistä kertaa estradille blogissa. Touko-kesäkuussa ompelin lapsille puuvillakankaiset vuoritetut takit, jotka onnistuivat omasta mielestäni hyvin ja olin niistä oikein ylpeä. Vieläkin olen, sillä ne mahtuvat nipin napin edelleen.

Kesällä 2013 sain yhteydenoton Indiedays Inspiration -sivustolta, jossa blogiani pyydettiin mukaan portaaliin. Olin aivan otettu tästä huomiosta ja siitä, että pikkuinen blogini oli noteerattu mukaan. Hurja tuotantotahti jatkui syksylläkin ja elokuussa julkaisin blogissani ensimmäisen neuleohjeen, tuubihuivin nimeltään Aamukaste. Syksyllä valmistui myös villapaita ja -housut isosiskolle. Tykkään neuloa nopeasti valmistuvia käsitöitä, enkä ole neulonut esimerkiksi ainuttakaan villapaitaa itselleni. Muutaman isompitöisen huivin, hihattimen ja jakun joskus. Siis ihan hyvä suoritus minulta neuloa saman vuoden aikana molemmille lapsille paidat ja housut. Neulomisessa haluaisinkin kovasti kehittyä. Olisi niin kiva osata neuloa paremmin, nopeammin ja haastavampia juttuja. Aion kyllä vielä joskus opetella!

Helmikuussa 2014 valmistui Onneli-mekko, joka on varmaanki yksi kauneimmista ompelemistani mekoista. Tämä valmistui isosiskon 5-vuotis syntymäpäiville. Olen käsitöiden suhteen todella pikkutarkka. Opiskeluaikoina totuin siihen, että kaikki piti tehdä millilleen ja työn nurjan puolenkin pitää näyttää yhtä hyvältä. Saatan purkaa neule- ja virkkaustöitä ja ratkoa ompeluksia moneen kertaan niin kauan, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Tosin olen yrittänyt päästä vähitellen tästä piirteestä eroon ja nauttia enemmän itse tekemisestä.

Kesällä 2014 yksi pitkäaikainen haave saatiin toteutettua ja hankimme vihdoin ensimmäisen järjestelmäkameran tähän perheeseen. Pysyimme edelleen Canonissa ja kameraan olen ollut todella tyytyväinen. Kameran säätöjen kanssa saa kulutettua paljonkin aikaa kuvatessa, mutta kuvien jälikäsittely on jäänyt lähes kokonaan pois. Jotain kehitystä on siis kaiketi kuvaajassakin tapahtunut, vaikka opeteltavaa riittää vielä vuosikausiksi. Uutta kameraa testailin mm. kuvaamalla kesällä valmistuneita virkattuja tiskirättejä.

Syksyllä 2014 sain blogiini taas uuden jutunaiheen, kun pihaamme valmistui leikkimökki. Pian palattiin kuitenkin taas tuttuihin neulomiskuvioihin, sillä syyskuussa pääsin mukaan Lankamaailman bloggaajatapahtumaan ja sen jälkeen olen saanut tehdä heidän kanssaan muutamia mukavia yhteistyöpostauksia. Samana syksynä sain myös kutsun Suomen Kädentaidot -messujen yhteistyöbloggaajaksi ja järjestimme kässätreffit yhdessä muutaman muun käsityöbloggarin kanssa. Messukäynnistä poiki uusikin yhteistyökumppani, kun törmäsin siellä Almandiinin ihaniin japanilaisiin kankaisiin. Almandiinin kanssa olen tehnyt muutamia kivoja yhteistyöpostauksia. Syksyllä julkaisin toisen neuleohjeen blogissani ja nämä huovutetut vauvantossut ovatkin blogini luetuin postaus.

Vuonna 2015 helmikuussa blogini täytti 5-vuotta. Aloin tekemään täyttä työviikkoa töissä ja aikaa käsitöille on ollut aikaisempaa vähemmän. Jaksamisen kanssa oli vähän niin ja näin, joten päätin, että on aika tehdä jotain oman terveyteni eteen. Vuosien velttoilun jälkeen aloin harrasta liikuntaa säännöllisesti. Juoksusta on tullut tärkeä harrastus ja yleiskuntoni on tällä hetkellä parempi, kuin vuosikausiin. Muutaman kilon tipahtaminenkaan ei olisi pahitteeksi, mutta tuntuvat olevan tiukassa mokomat. En tähtää maratoniin tai edes puolikkaaseen, vaan minulle riittää se, että voin paremmin, jaksan enemmän ja minusta liikkuminen on nykyisin todella kivaa. Olen luonteeltani sosiaalinen ja puhelias, mutta tarvitsen paljon aikaa itselleni. Tästä syystä käsityöt ja juoksu ovatkin mitä sopivimmat harrastukset minulle. Niin, eikä sovi tietenkään unohtaa bloggaamista! Oma blogi ja koko bloggaamisen mukanaan tuoma maailma on todella tärkeä osa käsityöharrastustani, enkä kertaakaan koko viiden vuoden aikana ole ollut aikeissa lopettaa tätä touhua. Tänä kesänä liityin myös Instagramiin ja blogi elää sielläkin omaa elämäänsä. Varsinainen paratiisi tuo Instagram tällaiselle valokuvahullulle! :) Minulle blogi on antanut paljon ja toivon, että tätä iloa riittää vielä pitkälle eteenpäinkin. Toivon tietysti myös, että blogini toisi ilonaiheita ja inspiraatiota sen lukijoillekin.

Kiitos tästä hauskasta haasteesta Kirsi! Itse haluaisin haastaa mukaan neljä ihanaa ja varsin mielenkiintoita blogia, sillä haluaisin kovasti kuulla kyseisten blogien tarinan. Lähdettekö mukaan anana, Harmaata arkea, Koukutettu ja Tosimummo? Haasteen ohjeet tulevat tässä:

 

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Ja seuraavaksi Hannan 11 kysymykseen:

1. Mitä uutta haluaisit oppia käsitöissä tänä syksynä?
Haluaisin tulla paremmaksi neulojaksi. Olisi kiva osata neuloa vaikkapa sukkia eri tekniikoilla ja huiveja ohuesta langasta. Olen melko tumpelo vielä neulomisen kanssa, mutta aion olla reipas ja kokeilla taas syksyn tullen ja neulomisvimman iskettyä jotain uutta tekniikkaa.

2. Mikä omista tänä vuonna tehdyistä käsitöistäsi on vaatinut sinulta eniten? Miksi?
Tänä vuonna olen tehnyt melko vähän käsitöitä, eikä mikään niistä ole ollut suuritöinen. Almandiinin kankaista tekemäni koostepostaukset ovat ehkä vaatineet ajallisesti eniten, kun olen halunnut työstää ne selkeiksi kokonaisuuksiksi ja suunnitteluun on mennyt melko paljon aikaa.

3. Mikä käsityöliike/kangaskauppa on sinun suosikkisi?
Blogiani seuranneille ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että tykkään hirmuisesti Almandiinin iloisista ja värikkäistä kankaista. Samoin säännöllinen pistäytyminen Tampereen Lankamaailmassa lankoja hypistelemässä on suorastaan terapeuttista.

4. Mitä käsityötä teet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä minulla on meneillään boleron neulomisprojekti isosiskolle. Boleron piti valmistua huomisiin ristiäisiin, mutta työ on vasta lähtökuopissaan, joten jospa sitten vaikkapa joulujuhlaan... :)

5. Millaiset blogit saavat sinut innostumaan ja kokeilemaan uutta?
Pidän blogeista, joissa on kauniit ja tunnelmalliset kuvat. Pidän myös blogeista, joista voi imeä ideoita ja inspiraatiota. Jos näiden lisäksi vielä blogitekstitkin antavat ajattelemisen aihetta tai koskettavat jollain tavalla on blogi minun mielestäni lähellä täydellistä.

6. Mikä blogisi postauksista on ollut suosituin? Miksi luulet sen kiinnostaneen ihmisiä?
Kuten jo yllä blogin tarinassa kerroinkin, niin huovutettujen vauvantossujen ohje on blogini suosituin postaus. Olen nähnyt monia suloisia versioita, jotka on toteutettu tällä ohjeella ja se tuntuu todella mahtavalta! Minäkin pidän hyvistä tutoriaaleista muiden blogeissa, joten sellaisia olisi kiva tehdä enemmänkin.

7. Millaiset kuvat ovat sinun mielestäsi blogeissa parhaita?
Olen valokuvafriikki ja blogin valokuvat ovat minulle ehkä se tärkein asia seuraamissani blogeissa. Kuvien ei tarvitse olla täydellisiä, mutta minusta on ihanaa katsella kuvia moneen kertaan ja aistia niistä eri tunnelmia ja mielikuvia.

8. Mikä on oma kuvasuosikkisi blogissasi? (kuva olisi kiva :))
Yritin selata kuviani läpi, mutta totesin, että en pysty valitsemaan suosikkia. Kysymysten yllä oleva kuva harmaista kämmekkäistä on kuitenkin yksi vahva suosikkini viimeisen vuoden ajalta. Lisäksi niiden kuvaussessiossa oli hauskaa se, että lapset kuvasivat jalustan avulla ja minä istuin kuvattavana :)

9. Entä mikä blogissasi julkaistuista töistäsi on sinulle tunnearvoltaan tärkeä? Jos haluat, kerro mikä tekee siitä tärkeän.
Tähänkään kysymykseen en pystynyt valitsemaan yhtä työtä, mutta lapsille tekemäni vaatteet ja asusteet ovat sellaisia, jotka olen niiden pieneksi jäätyä säästänyt. Varsinkin neulotut ja virkatut työt, joihin on käyttänyt aikaa useita tunteja sisältävät erityisen paljon lämpöisiä ajatuksia ja rakkautta.

10. Onko sinulla tapana tehdä yksi käsityö kerrallaan loppuun, vai teetkö monta yhtä aikaa?
Aika usein teen yhtä työtä kerrallaan, mutta joskus töitä on meneillään myös useampia. Ainakin ompeluksia ja lankatöitä on usein kesken samaan aikaan. Ideoita on aina pää pullollaan ja joskus ihan liikaakin ja kun saan jonkun työn valmiiksi, en osaa päättää mitä seuraavaksi aloittaisin.

11. Millainen olisi käsitöille/ompelulle varattu huoneesi, jos sinulla olisi mahdollisuus toteuttaa se juuri siten kuin unelmoit? (unohdetaan realiteetit hetkeksi)
Olen onnekas, sillä minulla on ompelua varten oma tila. Kellarikerroksessa on huone, jossa minulla on pitkä pöytä saumurille ja ompelukoneelle. Samassa huoneessa on kaapisto, jossa on kankaat, lehdet ja muut tarvikkeet. Tänä kesänä kannoin sinne myös lastenhuoneesta ylimääräiseksi jääneen lipaston, johon ajattelin järjestää langat, puikot yms. Tässä huoneessa meillä on myös pieni kotikuntosali, joten ompelun lomassa voi välillä tehdä muutamat sarjat lihaskuntotreeniä, etteivät selkä ja hartiat pääse jumittumaan :) Tuo huone on hyvin usein aivan karmeassa sekasotkussa minun jäljiltäni... Kotiompelimooni en juuri muuta kaipaa, kuin toimivampia säilytysratkaisuja kaappien sisään ja isoa leikkuupöytää. Niin ja peitetikkikone olis ihan kiva jos oikein alkaisi hifistelemään :) (Toisinaan muistelen kaiholla opiskeluaikojen hulppeita ompelutiloja teollisuuskoneineen, höyrysilityslaitteineen ja sitä leikkuupöytää, joka jatkui metritolkulla...)

Kiitos Hanna näistä hauskoista kysymyksistä! Ihan hyvä välillä miettiä syntyjä syviä ja pohtia vastauksia tällaisiin kysymyksiin.

Koska nyt tuntuu, että en millään keksi 11 bloggaajaa, joita ei olisi jo haastettu mukaan, niin jätän haasteen avoimeksi kaikille niille, jotka haluavat haasteen tästä napata! Hannan kysymykseet ovat niin hyvät, että en lähde edes niitä muuttamaan, vaan mennään ihan samoilla.

Haasteen säännöt menevät näin:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.