maanantai 30. joulukuuta 2013

It ain't over till the fat lady sings...

Pitihän minun itsellenikin jotain punaista saada, vaikka tavallisesti en osaa punaista väriä käyttääkään. Triteksistä bongasin tällaisen raidallisen (ihan niinkuin minulla ei olisi raidallista tarpeeksi jo ennestään) sinipunaisen trikoon ja siitä surautin itselleni tunikamittaisen simppelin puseron. Vähän yöpaitamainenhan tästä tuli, mutta tummien farkkujen kanssa näyttäydyin tämä päällä ihan töissäkin. Jännää oli, että ihmiset huomasivat heti, että "Hei, sulla on punaista päällä!" :) Vaakaraidathan (ja varsinkin leveät sellaiset) leventävät, mutta minä en moisista säännöksistä piittaa.

Tästä pääsemmekin kankealla aasinsillalla siihen, mihin otsikko yrittää viitata, eli omaan kropanhallintaani, laihariin, kuntokuuriin, niskasta kiinni ottamiseen. Kahden raskauden jälkeen on kiloja kertynyt "mukavasti" ja varsinkin se yleiskunto ja kiinteys kadonnut kankkulan kaivoon. Jos minulla olisi tarpeeksi pokkaa, olisin voinut tarttunut Beautiful body -haasteeseen, mutta ei ole. Ihan itsekseni painiskelen kilojeni kanssa, mutta voin ylpeänä kertoa, että olen tehnyt asian eteen jotakin. Syksyn aikana olen ottanut liikunnan pikkuhiljaa osaksi viikkorytmiäni. Innostunut hölkkäämisestä ja ehkä jopa kadottanut muutaman kilon vyötäröltäni tai ainakin kiinteytynyt niin, että tällaisen tunikan käyttäminen tuntuu mukavalta, kun keskivartalo ei pönötä, kuten raskaana ollessa. Välillä olen lipsunut ja mässäillyt, mutta liikunnan ilosta olen saanut kiinni ja aion jatkaa samaan malliin. Ilman mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia jatkan samaan malliin, taputan itseäni olalle hyvästä alusta ja olen armollinen itselleni jos/kun lipsahduksia sattuu.

Loppukevennyksenä kuva lasten joulukalentereihin yhtenä aamuna sujauttamistani possuista, jotka löysin Postissa jonottaessani. Puulusikan päässä oli muhkea klöntti suklaata ja sen päällä marsipaanipossu ja tämän komeuden upottaessaan kuumaan maitoon sai mukavan äkkimakean kaakaon. Suloista, eikö totta? Rattoisaa uuden vuoden odottelua! Millaisia lupauksia te aiotte tehdä vai aiotteko?

 
 
 

6 kommenttia:

  1. Ihana tunika! Eikä kyllä yhtään pönötä,
    Mun uudenvuoden lupaus on myös liikunnan lisäys, tai lähinnä juoksun. Syksy oli niin kiireinen ja stressaava, että oli helpoin luistaa siitä, mikä olisi tärkeintä - oman kropan hoito!
    Niin lupaan aloittaa joululahjaneulomusten teon aiemmin kuin kuluvana vuonna... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse kommentistasi! Miten se onkaan aina niin helppo luistaa siitä liikunnasta, vaikka tietää miten iso merkitys sillä olisikaan olotilaan. Paljon tsemppiä sinun kuntoilullesi ja oikein hyvää uutta vuotta! Lupauksesi kuulostaa oikein hyvältä :)

      Poista
  2. Kaunis tunika, tuo sininen tekee punaisesta vähemmän räväkän:) Ja saman asian kanssa painiskelen täällä, eli yritän löytää liikunnan uudelleen kahden lapsen jälkeen. Kesällä aloitin hölkkäämään ja olen kyllä ylpeä itsestäni, että olen jaksanut jatkaa tänne asti. Ihan rennosti otan tämän kiinteytymisen ja herkut silloin tällöin tai useamminkin on sallittu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Minun on paljon helpompi lisätä liikuntaa, kuin jättää herkuttelu, joten annan kyllä luvan mässyttelyyn tarpeellisin väliajoin :) Syystäkin saat olla ylpeä aikaansaannoksistasi! Oikein reipasta ja hyvää uutta vuotta 2014!

      Poista
  3. Tämä on IHANA! Ja sopis niin mun vaatekaappiin! ;) Onnea ryhtiliikkeestä. Minäkin innostuin juoksemisesta ja sain itseäni niskasta kiinni, mutta nyt ollaan taas lähtöpisteessä. No, toivotaan, että saan kroppani taas kuntoon lääkärien avulla ja saan juosta ja liikkua. :) Tsemppiä liikuntaan ja alkavaan vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä kyllä tarvitaan, sillä takapakkia tahtoo tulla helposti. Toivottavasti pääset sinäkin takaisin vauhtiin!

      Poista

Lämmin kiitos, kun ilahdutit viestilläsi ♥