Kukkapenkkikierros

Viikonlopun helteet antoivat vauhtia pihan kukkijoille. Kävin iltakierroksella kameran kanssa ja laitanpa teillekin muutaman kuvan (tai itseasiassa aika montakin). Keväällä siirsin pionipenkin paikan viime kesänä rakennetun pation reunaan. Paikan pitäisi olla ihan hyvä pioneille, mutta olin silti melko varma, että tänä kesänä ei kukkia tule. No, toisin kävi ja kaksi ensimmäistä kukkaa ovat nyt auki. Ensimmäisenä vuorossa nämä pinkit. Vuoroaan odottelevat vielä vaaleanpunaiset, valkoiset ja tummanpunaiset pionit.

Meidän piha on mäen päällä ja pihassa on jyrkkiä korkeuseroja. Piha jakautuu selkeästi ylä- ja alapihaan ja välissä on sellainen ongelmallinen rinne, jonka kanssa on tehty töitä monta vuotta. Rinteeseen on rakennettu nyt muutamia vinottain kulkevia polkuja ja polkujen välit ovat niitä ongelmapaikkoja. Aloitin helpoimmasta eli loivimmasta väliköstä ja kaivoin siitä keväällä kaikki rikkaruohot pois ja vaihdoin pintamullan. Halusin tähän penkkiin helposti leviäviä ja isokokoisia kasveja, jotka toivottavasti päihittävät rikkaruohot.

Reunimmaisena penkissä kasvavat aikoinaan pihalta pelastamani peurankellot. Niiden viereen siirsin niin ikään pihassa kasvaneet jalopähkämöt. Ne kasvoivat vähän hassussa paikassa ja rehottivat muutenkin holtittomasti. Nyt ne ovat pähittäneet hienosti rikkaruohot ja ovat juuri nyt parhaassa kukkaloistossa.

Jalopähkömöiden viereen siirsin muutama vuosi ostamani viiruhelpin, joka levisi liikaa. Jaoin sen juuripaakun useaan eri osaan ja hyvin se on lähtenyt uudella paikalla tehtäväänsä hoitamaan. Rikkaruohot ovat pysyneet aisoissa ja tykkään kovasti tämän kasvin kirjavista lehdistä.

Toisessa reunassa kukkii juuri nyt tarha-alpi. Tämä on takuuvarma leviäjä ja tällä paikalla se saakin ihan rauhassa rehottaa. Keltaiset kukat eivät yleensä ole minun suosikkejani, mutta onhan tämä kuitenkin aika kaunis kasvi. Läheltä katsottuna kukat ovat aivan kuin pieniä keltaisia tähtiä. Sitä paitsi luin juuri Viherpeukaloiden mainoskirjeestä, että tarha-alpi on yksi tämän hetken epätrendikkäistä ja väärinymmärretyistä kasveista, jolle kuitenkin kannattaisi antaa tilaisuus. Kasvi on hyvin vaatimaton kasvupaikan suhteen, kukkii runsaasti ja on hyvin talvenkestävä.

Tällaiselta kukkapenkki näyttää näin heinäkuussa. Viiruhelpin ja tarha-alpin välissä on vielä tilaa yhdelle perennalle, mutta en ole päättänyt mitä siihen laittaisin. Haluaisin jotain aikaisemmin kukkivaa ja eriväristä lajiketta, sillä näiden kukinta ajoittuu lähes samaan aikaan. Penkin reunus pitäisi vielä rajata jollain tuosta sorapolusta.

Alkukesästä kaivoin myös tien vieressä olevan kukkapenkin ylös. Muotoilin sen uusiksi ja muutama perenna sai lähteä ja pari uutta tuli tilalle. Penkissä on nyt aika kivasti eri aikoina kukkivia perennoja. Sininen kurjenmiekka avasi juuri kukkansa.

 

Lisäksi sieltä löytyy ihania kuunliljoja. Tykkään kovasti kuunliljoista ja varsinkin näistä kaksivärisistä. Näyttävät minusta upeilta värikkäiden kukkijoiden vierellä.

Tässä vielä koko kukkapenkki. Etualalla kukkii kesäpikkusydän, joka onkin todella ahkera ja jaksaa kukkia melkein koko kesän. Takana vasemmalla kukkii valkoisena lehtosinilatva. Keskellä valkoinen ukonkello odottelee vielä vuoroaan. Alkukesästä kukkapenkki näytti tältä.

Alapihalla samassa penkissä muutamien nauhusten kanssa kasvaa varjoliljaa. Nekin avasivat juuri kukintonsa ja nämä kukat ovat kyllä jotenkin upean eksoottisen näköisiä. Värikiltäänkin nämä ovat aivan täydellisiä.

Minulla alkoin vihdoin kauan odotettu kesäloma. Viikonloppuna ja viime viikolla säät suosivat, mutta nyt näyttää taas tyypilliseltä suomalaiselta kesäsäältä. Aion nauttia silti lomasta ja vapaasta. Ihania kesäpäiviä myös sinulle!