Tiikerisukat

Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että joku oli keksinyt neuloa sukat pyöröpuikoilla ja vielä kaksi sukkaa kerrallaan, pyörittelin silmiäni moisille hassutuksille. Sitten nämä neulomisen edelläkävijät, joita itse kutsun myös hard core - neulojiksi, keksivät vielä alkaa neuloa sukat ylösalaisin varpaista varteen. Ja taas minä kummastelin miksi ihmeessä homma piti tehdä niin hankalasti. Tapa kuitenkin vain yleistyi ja vähitellen alkoi ilmaantua kursseja näistä tekniikoista ja nettiinkin ilmestyi ohjeita, joten asiaan enemmän perehdyttyäni aloin pikkuhiljaa vakuuttua, ettei homma ihan niin hullua ollutkaan. Pyöröpuikon kätevyyden työssä kuin työssä olin hoksannut jo siinä vaiheessa itsekin. Onhan se nyt sujuvampaa neuloa edestakaisin kahdella puikolla sen sijaan, että kilistelee perinteisesti niillä viidellä. Kaksi sukkaa kerralla taas on fiksua siitä syystä, että kaikkihan tietää sen kuuluisan toisen sukan syndrooman. Kun yksi sukka on valmis, niin pitäisi muka huvittaa neuloa toinen IHAN samanlainen perään. Eikä tietenkään ole merkannut mitään lukuja ylös siitä ensimmäisestä sukasta, kun kuvittelee muistavansa ne toista tehdessään. Eikä muista - ikinä! Varpaista varteen neuloessa taas saa kätevästi käytettyä koko lankakerän loppuun asti, kun voi surutta posottaa vartta niin pitkälle, kuin lankaa riittää. Kun olin sisäistänyt viimein nämä perustelut ja myöntänyt itselleni, että olisi järkevää opetella nämä tekniikat aloin lykätä asiaa tuonnemmaksi. Ei millään olisi viitsinyt opetella uutta, kun vanhoilla menetelmillä sukat valmistuivat vaivattomammin. Viime syksynä sitten päätin, että nyt lopetan nynnyilyn ja opettelen kaikki kolme hommaa samalla kertaa. Hain langat, vitkuttelin muutaman viikon, lainasin kirjan kirjastosta, vitkuttelin taas muutaman viikon, kunnes sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin. Ohjevideon avulla loin silmukat ja pitihän se homma pari kertaa ottaa uusiksi, että meni oikein. Kärjet sain neulottua ennen joulua ja sitten taas iski rimakauhu kantapäiden kanssa. Piti kerätä rohkeutta muutama viikko, kunnes joulun jälkeen rykäisin kantapäät ja neuloin samantien varretkin. Kuvaamista piti odotella taas muutama viikko, mutta nyt on sukat on valmiit ja *LÄPS* taputan itseäni olalle reippaasta suorituksesta.

Tämä tiikerilanka on ostettu Tampereen Lankamaailmasta ja se on Hjertegarnin Safaria. Sain joskus syksyllä päähäni, että haluan tehdä siitä miehelle sukat, jonka lempparieläimiin tiikerit kuuluvat. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ajatus raidoittaa yksivärisellä mustalla tätä tiikerilankaa, mutta musta ohut lanka mustalla kaapelilla yhdistettynä uuden tekniikan opettelemiseen oli vähän liikaa minulle ja luovuin mustista raidoista. En tiedä koska olisin viimeksi neulonut sukkia fingerin vahvuisella langalla, mutta nyt sen tein. Ihmeen kivuttomasti homma kävi ohuella langallakin ja lopputuloksena on tietysti mukavan ohuet ja taipuisat sukat. Käytin näissä 2,5 mm pyöröpuikkoa ja silmukoita 32/puikko. Kirjastosta lainasin Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen -kirjan. Päädyin kuitenkin neulomaan sukat anana -blogin mainiolla ohjeella. Silmukkamääriin otin osviittaa Missä neuloimme kerran -blogista. Sukista tuli oikein hyvät ja sopivat. Ainoastaan se jäi kaivelemaan, että olisin halunnut kantapäästä vahvistetun. Jos joku tietää kivan vahvistetun kantapäämallin varpaista varteen sukkiin niin vinkkejä otetaan vastaan. Näin sitä näköjään vanha koirakin oppii vielä uusia temppuja! :)

These are my first Toe-Up two at a time socks. I've wanted to try this technique for quite some time and finally I gathered my courage to cast on. It wasn't that difficult at all. These socks are for my hubby who loves tigers. The yarn is Hjertegarn Safari and I used 2,5 mm circular needles for these.

Simple shawl ja tupsu-beanie [Simple Shawl and pom-pom beanie]

Välipäivinä bongasimme Tampereen keskustassa juuri uudelleen avatun Lankaidean, joka toimi jonkin aikaa pelkästään verkkokauppana, mutta on nyt avannut uudelleen kivijalkamyymälän. Ihastuin siellä heti tähän Dropsin Air lankaan, joka on puhallustekniikalla valmistettu ilmavan pehmoinen ja muhkea lanka. Siinä on 70% baby alpakkaa, 7% merinovillaa ja 23% polyamidia. Jonkinlainen huivi mielessäni lähdin kaupasta langat kainalossa etsimään sopivaa ohjetta. Ravelryn suosikeistani valitsin malliksi LaLa's Simple Shawl -huivin. Halusin tehdä ison huivin, jota voi käyttää sekä kaulahuivina että hartioiden lämmikkeenä päätteellä palellessa. Neuloin huivin vitosen pyöröillä ja huivi valmistuikin oikein sukkelasti muutamassa päivässä. Kun kerran lankaa jäi, niin päätin neuloa vielä piponkin. Posottelin pyörönä sileää oikeaa niin pitkään, kuin lankaa riitti ja käänsin ylimääräisen osuuden kaksinkerroin vuoriksi. Pipon tein 4,5 puikoilla ja siitä tuli näin aivan ihanan tiivis ja lämmin. Pinta näyttääkin melkein huovalta. Silmukoita minulla on pipossa 72 (minulla on sitten pieni pää).Olisin halunnut pipoon muhkean tekoturkistupsun, mutta koska en sellaista tähän hätään löytänyt, niin pyörittelin mainiolla tupsukoneellani vaaleanharmaasta villalangasta pipoon tupsun. Vaihdan sen sitten jos löydän joskus paremman. Koko settiin lankaa kului neljä kerää. Tämä setti valmistui juuri sopivasti, kun saimme vihdoin kunnon talven tänne meillekin. Näissä vetimissä kelpaa pakkasta pidellä. Eikä muuten palele!

This shawl and beanie are made of Drops Air yarn which is a perfect mixture of baby alpaca and merino wool. The shawl pattern is LaLa's Simple Shawl and I just love the simple but beautiful texture and lace of this shawl. It's very warm and big enough to wrap myself in it. I had 4 skeins of yarn and because I had almost one skein left after finishing the shawl I made a simple beanie to complete the set. It's a real winter now here in Finland so I'm sure this set will be very much needed and used!