Perinnekäsitöitä

Sain mielenkiintoisen sähköpostin Eeva Välikangas-Yli-Koskelta, joka on kirjoittanut kirjan Perinnekäsitöitä Peten kanssa. Eeva kysyi olisinko kiinnostunut tutustumaan kirjaan, eikä minun tarvinut kahdesti miettiä, sillä perinnekäsityöt ovat aina kiinnostaneet. Ajattelin, että tämän kirjan avulla voisimme yhdessä lasten kanssa tutustua eri tekniikoihin. Kirja on suunnattu lapsille ja nuorille ja kirjassa sarjakuvahahmo Pete tutustuu erilaisiin perinnekäsitöihin. Kirjassa on sekä tietoa perinnekäsitöistä että ohjeita niiden toteuttamiseen. Kirjan kaikki ohjeet ovat toteutettavissa kotoa löytyvillä tarvikkeilla ja kirjasta löytyy esimerkiksi ohje kotitekoisiin kangaspuihin.

Tytär oli syyslomaviikolla nuhakuumeessa ja ajattelin, että täytyy keksiä jotain rauhallista puuhasteltavaa ajankuluksi. Askartelin kirjan ohjeiden mukaan tukevasta pahvista pienet kangaspuut, joilla hän kutoi värikkään maton nukkekotiin. Hän innostuikin kutomisesta niin, että teki maton valmiiksi yhdeltä istumalta. Itse olen nuorempana kutonut jonkin verran mattoja ja poppanoita. Tykkäsin siitä kovasti ja olisikin tosi kiva päästä pitkästä aikaa paukuttamaan kangaspuita. Lapsena minulla oli myös pienet puiset kangaspuut, joilla kudoin juuri tällaisia pieniä mattoja. Siinäpä olisikin mainio joululahjaidea lapselle!

Kirjan ohjeista minä iskin heti silmäni fransuihin. Fransut tehdään solmimalla ja niitä käytetään koristeina esimerkiksi pöytäliinoissa tai liinavaatteissa. Yleensä fransuihin käytetään pellavalankaa, mutta koska minulla ei sellaista ollut, päätin kokeilla fransun solmimista Novitan Silver langalla. Keinokuituinen lanka on tietenkin aivan liian liukasta. Solmut eivät pysy tiukassa ja lähtevät liukumaan omia aikojaan. Mutta hienostihan se kimaltelee :) Kirjassa on hyvä vinkki, että konkarina (teline, johon fransu tekovaiheessa kiinnitetään) voi käyttää ylösalaisin käännettyä tuolia. Ja niinhän minä tein. Fransuissa käytetään vain kahta solmua, A ja B solmua. A solmusta kirjassa on muutama variaatio, mutta B solmuja on olemassa vain yksi. Kovin monimutkaisesta tekniikasta ei siis ole kyse, mutta solmujen tekeminen tasaisesti vaatiikin sitten vähän enemmän näppäryyttä. Ensikertalaisen solmut seikkailevat siellä sun täällä ja liukas lankakin taisi olla aika hankala työstettävä, mutta pikkuruinen fransu kuitenkin syntyi - solmut somasti sikin sokin. Täytyy hankkia pellavalankaa ja lisää fransuohjeita, sillä fransun solmiminen on hurjan mielenkiintoista ja kivaa hommaa!

Kirjassa on lisäksi ohjeet esimerkiksi punontaan, pirtanauhoihin, raanuihin ja neulomiseen. Kirjan punontaohjeita emme vielä ehtineet testata, mutta kun Helmoja ja Hepeneitä -blogin Krista postasi jokin aika sitten Instagramissa kuvan solmimastaan ystävännauhasta, oli sellaista päästävä heti kokeilemaan. Muistin hämärästi miten lapsena näitä nauhoja solmittiin ja herra Googlen avulla löysinkin ohjeet nauhojen solmimiseen. Samalla huomasin, että netissähän on vaikka kuinka paljon ja vaikka miten hienoja ohjeita erilaisten ystävännauhojen tekemiseen. Kaivelin esiin kivan värisiä virkkauslankoja ja sain aikaiseksi pari nauhaa. Niitä voi käyttää vaikkapa avaimenperinä, kirjanmerkkeinä tai koruina. Tytärkin innostui solmimaan. Tekniikka on helppo ja sopii hyvin myös lasten käsityöksi.

Kiitos Eevalle kivasta kirjasta. Siitä riittää meille tekemistä vielä pitkäksi aikaa!

Kirja saatu blogin kautta.