Sewing this jacket was so much FUN...nooot! :) Kerron siis teille tarinan tästä kovan onnen takista.
'Sattuipa kerran niin, että muuan äiti löysi oikein kivan kankaan ja halusi ommella siitä kaksivuotiaalle pikkupojalleen suloisen takin. Aikaa ei meinannut löytyä ompeluun sitten millään, mutta muutamat yöunet uhrattuaan äiti sai kuin saikin kaavat piirrettyä, kankaan leikattua ja päällisen ommeltua kasaan. Takki odotteli perheen ruokailuhuoneen tuolin karmilla vuoria, kunnes eräänä kauniina kesäiltana äidin harjatessa saunan jälkeen esikoisensa hiuksia vessassa oli kaksivuotias saanut käsiinsä keittiösakset. Oudon hiljaisuuden huomatessaan ryntäsi äiti paikalle toteamaan, että sekä takin vuori, että päällinen oli saksittu täyteen pienä sieviä palkeenkieliä. Äiti meni oudon hiljaiseksi ja myös hyvin oudon väriseksi. Poika on taitava saksien käyttäjä. "Hetkisen" palauduttuaan alkoi äiti vimmatusti ratkoa pelastettavissa olevia osia takista irti ja asetteli pitkän tovin kaavoja jäljelle jääneisiin kangaspalasiin, kunnes viimein sai uudet kappaleet leikattua niin, ettei milliäkään ylimääräistä kangasta jäänyt jäljelle. Muutaman yöunet taas uhrattuaan se sama äiti oli vihdoin ommellut takin kasaan ja huomasi vuorikankaassa olevan pienen palkeenkielen, jota äiti ei ollut kangasta leikatessaan huomannut. Se jääköön muistoksi tästä kaikesta ja voin paljastaa, että tänä päivänä tuo kyseinen episodi jaksaa jo äitiäkin naurattaa.'
Mitäkö opin tästä? No sen, että ompeluksiaan ei kannata jättää MIHINKÄÄN esille, eikä ainakaan vartioimatta! Tästä kivasta Hilcon autopuuvillasta piti jäädä aineksia myös tilkkupeittoon, mutta eipä sitten jäänyt. Vuori on Eurokankaasta ja se on oikeasti paljon kirkkaamman (lue kivemman) keltaista, kuin kuvat väittävät. Hihoissa on resorit ja reilusti kasvunvaraa, niinkuin oli tarkoituskin. Kaava löytyi Ottobresta 1/2013. Kaikenkaikkiaan takista tuli kiva, vaikka prosessi olikin tunteikas ja pitkäkestoinen. Lähellekään täydellistä siitä ei tullut, mutta kuopus sai kuitenkin takin ja kesä voi jatkua!
'Sattuipa kerran niin, että muuan äiti löysi oikein kivan kankaan ja halusi ommella siitä kaksivuotiaalle pikkupojalleen suloisen takin. Aikaa ei meinannut löytyä ompeluun sitten millään, mutta muutamat yöunet uhrattuaan äiti sai kuin saikin kaavat piirrettyä, kankaan leikattua ja päällisen ommeltua kasaan. Takki odotteli perheen ruokailuhuoneen tuolin karmilla vuoria, kunnes eräänä kauniina kesäiltana äidin harjatessa saunan jälkeen esikoisensa hiuksia vessassa oli kaksivuotias saanut käsiinsä keittiösakset. Oudon hiljaisuuden huomatessaan ryntäsi äiti paikalle toteamaan, että sekä takin vuori, että päällinen oli saksittu täyteen pienä sieviä palkeenkieliä. Äiti meni oudon hiljaiseksi ja myös hyvin oudon väriseksi. Poika on taitava saksien käyttäjä. "Hetkisen" palauduttuaan alkoi äiti vimmatusti ratkoa pelastettavissa olevia osia takista irti ja asetteli pitkän tovin kaavoja jäljelle jääneisiin kangaspalasiin, kunnes viimein sai uudet kappaleet leikattua niin, ettei milliäkään ylimääräistä kangasta jäänyt jäljelle. Muutaman yöunet taas uhrattuaan se sama äiti oli vihdoin ommellut takin kasaan ja huomasi vuorikankaassa olevan pienen palkeenkielen, jota äiti ei ollut kangasta leikatessaan huomannut. Se jääköön muistoksi tästä kaikesta ja voin paljastaa, että tänä päivänä tuo kyseinen episodi jaksaa jo äitiäkin naurattaa.'
Mitäkö opin tästä? No sen, että ompeluksiaan ei kannata jättää MIHINKÄÄN esille, eikä ainakaan vartioimatta! Tästä kivasta Hilcon autopuuvillasta piti jäädä aineksia myös tilkkupeittoon, mutta eipä sitten jäänyt. Vuori on Eurokankaasta ja se on oikeasti paljon kirkkaamman (lue kivemman) keltaista, kuin kuvat väittävät. Hihoissa on resorit ja reilusti kasvunvaraa, niinkuin oli tarkoituskin. Kaava löytyi Ottobresta 1/2013. Kaikenkaikkiaan takista tuli kiva, vaikka prosessi olikin tunteikas ja pitkäkestoinen. Lähellekään täydellistä siitä ei tullut, mutta kuopus sai kuitenkin takin ja kesä voi jatkua!
Oih, ihana takki! Hienosti selätit ketutuksen ja loihdit valmista. Osaan kuvitella kasvojes värin kun huomasit leikkelyjäljet. Kummasti sitä aina joka kerta oppii kantapään kautta asioita näitten ipanoiden kanssa. :)
VastaaPoistaKiitos :) Sinullakin kai kokemusta samanlaisesta "apulaisesta"... Huumorintajua näiden pikkuisten kanssa tosiaan tarvitaan! :)
PoistaNo ehkä pikkuisen, hetken aina ku latautuu niin kummasti taas hymyilyttää. :)
PoistaKaikesta huolimatta, takista tuli IHANAN PIRTEÄ ja tosi kiva!
VastaaPoistaTääkin äiti oli eilen "oudon värinen" kun pikkukoira oli käyny lankakopalla...
Kiitos Nipsu! Voi ei, lankakopassa riittää sitten sinulla järjestämistä... Toivottavasti ei mennyt roskiskuntoon!
PoistaVoi ei... Meijän tyttö harjotteli saksien käyttöä muutama vuosi sitten juuri valmistuneeseen pipoon. Onneksi vain pipoon...
VastaaPoistaOnneksi sulla oli kangasta lisää ja sait kuin saitkin tehtyä takin valmiiksi! Ja hieno siitä tuli :)
Kiitos Eerika! Huomaan, että yhdellä jos toisellakin on vastaavaa tapahtunut. Pienet kädet on niin nopeat ja arvaamattomat! Onneksi jäi tosiaan ylimääräistä kangasta. Hihat ja takakappale täytyi leikata uudelleen. Huppu ja etukappaleet onneksi säästyivät :)
PoistaIhana takki tuli, pienestä apulaisesta huolimatta! :)
VastaaPoistaKiitos Mieli! Inspiraatio kyllä kärsi, kun piti aloittaa alusta, mutta tarve kun takille oli, niin valmiiksihan se oli tehtävä :)
PoistaIhana takki! Onneksi ei näppärät pikkukädet tuhonneet koko kangasta:)
VastaaPoistaKiitos Jaana! Onni tosiaan onnettomuudessa! Jospa jotain opin tästä :) Ja kyllä niistä silputuista jämäpaloista muutaman tilkun ehkä tilkkupeittonkin saa :)
PoistaVoi mikä tarina! :) Onneksi äiti oli kovin taitava ja sai takin pelastettua! :D Äidit ovat kyllä ihmeellisiä ja taitavia olentoja.
VastaaPoista:) Onneksi äitien pinna on tehty hyvin venyväksi!
Poista